Viikon luontoääni: Helmipöllö puputti Hepokankaan yössä

Helmipöllön puputus jo talvella on merkki runsaasta myyrävuodesta, joka kuitenkin joskus saattaa olla jo ohi, kun pöllöllä on poikaset pesässä.

Helmipöllö eli helmari on harvinainen näky päiväsaikaan. Kevätyönä sen voi kuulla. (Piirros: Aino Uski)

Markku Paakkinen

Helmipöllön puputus jo talvella on merkki runsaasta myyrävuodesta, joka kuitenkin joskus saattaa olla jo ohi, kun pöllöllä on poikaset pesässä. Maaliskuu on lajin parasta soidinaikaa.

Luumäellä helmipöllöä on kuultu vain Hepokankaalla. Viime keväänä oli vähän vilkkaampaa.

Jos myyriä ei ole, helmipöllöjen on turvauduttava pikkulintuihin, sammakoihin ja matelijoihin. Oikein niukkana ruokavuotena pöllöt voivat jättää pesimättä.

Täysiä pöllöjen katovuosia ei viime aikoina enää koettu, sillä talvet ovat olleet leutoja.

Pitkässä lennossa Suomen helmipöllökanta on ollut laskussa niin, että lajia pidetään jo vaarantuneena. Yksi syy trendiin on vanhojen metsien väheneminen. Palokärjen kolo on helmipöllön suosikkipesäpaikka, mutta pönttö ajaa saman asian.

Helmipöllö on saanut nimensä selän pyöreistä, valkoisista kuvioista, jotka muistuttavat helmiä. Naisten jalkapallomaajoukkeen nimi Helmarit on puolestaan nimetty lintuslangin mukaan, helmipöllöt kun ovat helmareita.

MARKKU PAAKKINEN

toimitus@luumaenlehti.fi

Helmipöllö on viikon 11 luontoääni Yleisradiossa.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka