Viikon luontoääni: Pitkäjalkainen kahlaaja viihtyy myös kuivalla maalla – valkoviklo saapuu huhti- ja toukokuun vaihteessa

Valkoviklo on sukunsa suurin, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja, jonka levinneisyyden painopiste on Keski-Suomesta pohjoiseen. Lajin vaatimukset elinympäristön suhteen ovat melko

Valkoviklo kahlaa syvässäkin vedessä pitkien jalkojensa ansiosta. Pitkä nokka sopii ravinnon etsimiseen. (Kuva: Aino Uski)

Markku Paakkinen

Valkoviklo on sukunsa suurin, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja, jonka levinneisyyden painopiste on Keski-Suomesta pohjoiseen.

Lajin vaatimukset elinympäristön suhteen ovat melko vaatimattomat, sillä pesimäpaikaksi käy niin suo, ranta, niittymaa kuin kosteikkokin.

Valkoviklo esiintyy myös kuivilla kankailla ja hakkuuaukeilla, jos lähettyvillä on jokin soinen painanne.

Luumäellä on valkoviklolle sopivia elinympäristöjä melko runsaasti. Kymmenen vuoden takaisessa lintuatlaksessa pesintä varmistettiin kahdessa tutkimusruudussa ja reviireitä löytyi useita.

Kuuluva kolmiosainen “tju-tju-tju” kertoo, että valkoviklo on saapunut huhti- ja toukokuun vaihteessa. Urpalanjoen varrella valkoviklot levähtävät usein parvittain.

Tuttu ääni paljastaa matkalaisen yölennollakin.

Niin kuin muidenkin kahlaajien, myös valkoviklon vuodenkierto on nopea. Naaras munii neljä munaa, joista kuoriutuneet poikaset lähtevät nopeasti pesästä ravintoa etsimään.

Valkoviklonaaras malttaa osallistua koiraan kanssa munien haudontaan, mutta vaisto kutsuu naaraan etelänmatkalle jo alkukesästä alkaen. Tuttu ääni paljastaa matkalaisen yölennollakin.

Vaisto kutsuu naaraan etelänmatkalle jo alkukesästä alkaen.

MARKKU PAAKKINEN

toimitus@luumaenlehti.fi

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka