0

Mielipidekirjoitus: Tarvitsemme eläintuotantoa enemmän kuin koskaan

Kiitos Deria Kurkanille ajankohtaisen aiheen nostamisesta esiin kasvissyöntiä käsittelevässä kolumnissaan (Luumäen lehti 15.10.2020). Jokaisella on oikeus syödä miten haluaa, tuntematta häpeää. Olkaamme ylpeitä syömisistämme ja nähkäämme vaivaa ruokalautasemme sisällön eteen. Silti karjatilan isäntänä ja kuluttajana minun on vaikea sulattaa nykyään usein esiin tulevaa, hataralla pohjalla olevaa kritiikkiä koko eläintuotantoa kohtaan. Aivan kuin pärjäisimme kokonaan ilman tuotantoeläimiä. Päinvastoin, löysin 8 syytä sille, miksi tarvitsemme kipeästi eläintuotantoa, etenkin märehtijöitä, ja miksi tuotantoeläinten kohtalo määrittää maapallon tulevaisuutta merkittävästi.

Monimuotoisuus. Elämä kuihtuu, jos ekosysteemi ei voi hyvin. Terve ekosysteemi tarvitsee mahdollisimman monilajista ympäristöä maan alla ja maan päällä, niin kasvistoltaan, kuin eläimistöltään. Maanviljelyn merkitys aiheelle on järisyttävä, niin hyvässä kuin pahassa. Nykyaikaisin keinoin (veden siirto, sähkölangat) höystetty, tarkoin johdettu laidunnuttaminen on paras ja tehokkain keino eheyttää monimuotoisuutta. Emme tarvitse ”suojelua” vaan aktiivista ympäristönhoitoa, nelijalkaisine lannoitteenlevittimineen. Lehmät kehiin!

Hiilen sitominen. Monivuotinen, monilajinen nurmikasvusto on avain maaperän hiilipitoisuuden lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Puut jäävät tehokkuudessa kakkoseksi. Potentiaali on valtava, joskin tutkimus pahasti vaiheessa. Eläimet, etenkin märehtijät, muuntavat tuon kasvuston ihmisravinnoksi. Kasvisruoka puolestaan koostuu yksivuotisista kasveista. Se tarkoittaa maanmuokkausta ja huimasti vaatimattomampaa juuristoa, usein myös kemikaaleja tai lisää muokkausta. Monivuotisten ja yksivuotisten kasvien viljely voidaan yhdistää menestyksekkäästi hiiltä sitovaksi viljelyksi myös ilman eläimiä. Mutta tähän vaadittavaa ”hyvän kierrettä” on mahdollista boostata sata kertaa nopeammaksi isolla kourallisella nelijalkaisia kompostoreita. Näin myös ruoan tuotantomäärä kasvaa olennaisesti pinta-alaa kohden.

Terveys. Lihan sisällyttäminen ruokavalioon on terve juttu, me ihmiset olemme lihansyöjiä. Emme tule selviämään sivilisaationa tulevaisuuden jättimäisistä haasteista vaillinaisen ruokalautasen kanssa. Olkoot tulevaisuuden päättäjämme hyvinsyöviä! Ihmisen terveydellä on suora yhteys monilajiseen maan mikrobistoon, jonka paras eheyttäjä on laiduntava eläin. Ravinnerikas ruoka syntyy vain eloisasta maasta.

Halla ei vie lehmää, eikä lehmän rehuja.

Ravinteet. Tuotantoeläimet mahdollistavat ravinteiden kierron ja sadon tuottamisen parhaimmillaan ilman ulkoisia ravinnelisäyksiä. Eli fosforikaivokset sekä typpitehtailun kaikkine ilmastopäästöineen voi unohtaa. Lihantuotanto tekee näin kasvisten lannoituksesta ekologisempaa. Lisäksi monivuotisten kasvien viljely vähempine lannoituksineen ja muokkauksineen vähentää ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumisriskiä vesistöihin.

Vesi. Sademäärät, tulvat ja kuivuuskaudet eivät ole olennaisia ruoantuotannon kannalta. Tärkeämpää on maan veden varastoimiskyky. Tämä korostuu ääriolosuhteissa. Tarkasti johdetulla eläintuotannolla pystytään nostamaan maan multavuutta tehokkaimmin. Multavuus on suoraan verrannollinen vedenpidätyskykyyn.

Ruoantuotanto. Yksittäisen maanviljelijän ongelmat tuntuvat olevan samanlaisia ympäri maailman. Tuotanto ei kata vaadittavia panoksia, ulkomailta dumpattu raaka-aine sotkee markkinan, globaalit suuryritykset sanelevat tuotannon ehdot. Riskit jäävät viljelijälle, mutta arvo valuu ylemmäs. Maailmankolkasta riippumatta, usein paras patenttiratkaisu paikallisen ruoantuotannon arvon lisäämiseksi olisi oman yhteisön sisällä harjoitettu eheytyvä kotieläintalous. Nälänhätä torjutaan vain paikallisesti. Eli teollisuus ja suuryritykset syrjään, paikallisiin oloihin sopeutunut karja laiduntamaan ja suoramyynti käyntiin. Liian usein ulkomailta tuodun kasvistuotteen ostaminen heikentää paikallisen viljelijän asemaa, sekä lähtömaassa, että kotimaassa.

Turvallisuus. Poikkeusoloissa ulkoisia panoksia vaatimaton eläintuotanto on kova sana. Jos sulkeudumme kyliimme, se on itse asiassa ehkä ainut mahdollisuus tuottaa ruokaa ja saada kasvien ravinnetarpeet tyydytettyä. Poikkeussäät myös kurittavat helpommin yksivuotisia kasveja sekä yksivuotisten muovaamaa maaperää. Halla ei vie lehmää, eikä lehmän rehuja.

Elämän kunnioitus. Ihminen kuuluu luontoon, luonto on raaka ja luonnossa kaikki syödään. Jokaisella eliöllä on oma paikkansa ravintoketjussa ja elämän kunnioittaminen tarkoittaa oman paikkansa hyväksymistä ja kunnioittamista. Ihminen on hanakka kyseenalaistamaan luonnon toimintaperiaatteet edes täysin koskaan ymmärtämättä niitä. Luonnon jäljitteleminen on aina kestävin ratkaisu.
Eläinten aitaaja vastaa myös aitaamiensa eläinten elinolosuhteista. Sonnimaisen elämän eläneen sonnin teurastaminen ja syöminen on ihmiselle voimaannuttavaa. Vieraantuminen maatiloista, maanviljelijöistä, mullan tuoksusta, eläinten hoidosta ja teurastuksesta, ruoan tuottamisesta, on ihmiselle vieraantumista omasta itsestään. Tilalle tullut eläinten lemmikkileimaaminen ja ruoan alkuperän häivyttäminen ei ole merkki sivistyksestä, se on taantumusta.

Maanviljelijät ovat aiheen parhaita asiantuntijoita. Tarkempaa lisätietoa tai lähteitä etsiviä ohjaisin kääntymään lukuisten pioneerien videoiden tai kirjojen pariin; Allan Savory, Joel Salatin tai esim. Gabe Brown. ”Regenerative agriculture” -hakusanalla aukeaa tietopaljous.

JUSSI NURKKA

Kirjoittaja on luumäkeläinen maanviljelijä.

Aiheesta aiemmin: Kolumni: Olet sitä mitä syöt, joten ole ylpeä!

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

10 kommenttia aiheesta “Mielipidekirjoitus: Tarvitsemme eläintuotantoa enemmän kuin koskaan

  • 22.10.2020 at 12:33
    Permalink

    Nyt on kyllä erittäin huteraa perustelua. Jos katsotaan vaikkapa tieteellisiä tutkimuksia, niin huomaamme, että eläintuotanto on suurin yksittäinen päästölähde koko maailmassa. Suomi ei ole poikkeus. Lehmän hengittämä hiilidioksidi on paljon suurempi päästölähde kuin nurmen sitoma hiili. Puhumattakaan metaanipäästöistä. Ajamalla alas eläintuotantoa vapautuu maa-alaa hiilen sidontaan, sillä kasviperäinen ruoantuotanto ihmiselle ei vaadi yhtä suuria maa-aloja kuin eläinperäinen.

    Terveellisyydestäkin on valtavasti uutta tutkimusta, missä on osoitettu punaisen lihan ja maitotuotteiden yhteys moniin elintasosairauksiin ja korrelaatio yleistyneiden syöpien kanssa. Kasvipohjaisella ruoalla ei löydy samanlaista yhteyttä.

    Nykyaikainen maatalous on myös yksi eniten luonnonmonimuotoisuutta tuhoava tekijä. Emme elä enää 1800-luvun pienviljelijäaikaa ja luonnosta on tapettu suurin osa suurista laiduntajista, jotka ovat ennen ylläpitäneet esimerkiksi niittylunnon kaltaista monimuotoisuutta.

    Ja ei viljelijät eivät ole ”parhaita asiantuntijoita”. Viljelijöitä ei aja tiedonhalu vaan oman toimeentulon turvaaminen. Asioihin perehtyneet tutkijat ovat parhaita asiantuntijoita ja heidän kanta on täysin päinvastainen kuin Jussi Nurkan.

    Eläintuotannosta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, jos haluamme että planeetta säilyy elinkelpoisena jälkipolville.

    • 23.10.2020 at 10:45
      Permalink

      Nyt sitten siellä päässä ne faktat kuntoon. Luonto toimii juuri niinkuin kirjoituksessa kerrotaan. Voitko lopettaa tuon hölynpölyn levittämisen ja ottaa luontotieteen kirjan käteen ja alkaa opiskelemaan? Monipuolinen nurmi nimenomaan sitoo hiiltä tehokkaasti ja kierrättää ravinteita. Tuo väitteesi positiivisesta hiilitaseesta ja metaanista on niin epätieteellinen, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Märehtijät ovat hönkineet niitä täällä planeetalla 90 miljoonaa vuotta eikä ilmakehä lämmennyt tai luonnon monimuotoisuus kärsinyt, vaan päinvastoin. Seuraavaksi saat tutustua soijan ja maissin viljelyyn ja tulet huomaamaan, että niistä saadaan sekä öljyä että rehua. Sillä kasvavalla soijanviljely alalla paikataan kasvavaa tarvetta öljylle, mitä käytetään biopolttoaineiden raaka-aineena, jolla taas korvataan fossiilisia polttoaineita. Se mitä puristamisesta jää jäljelle, soybean mean, syötetään eläimille. Ja vaikka se syötettäisiin suoraan ihmisille, soijan viljely ei vähenisi paljoakaan. Ongelma tässä on se, että maata viljellään kuluttavasti joten uutta viljelymaata tarvitaan lisää kun vanhan tuottavuus laskee. Juuri siihen asiaan tuossa kirjoituksessa mainitulla regeneratiivisella viljelyllä vastataan.

    • 28.10.2020 at 13:53
      Permalink

      ”Jos katsotaan vaikkapa tieteellisiä tutkimuksia, niin huomaamme, että eläintuotanto on suurin yksittäinen päästölähde koko maailmassa.”
      – Voisitko linkittää edes muutaman tällaisen tutkimuksen?

  • 22.10.2020 at 17:55
    Permalink

    Olisi hienoa laajaperäistä tuotantoa noinkin paljon mitä regeneratiivisessa viljelyssä ja kirjoittajan esittämillä faktoilla. Mutta ongelma on se että tuotanto on hyvin tehotonta. Tarvitsisimme noin 20 kertaa suuremman peltopinta-alan, sillä lihantuotannossa (nautakarja) tuotetaan maksimissaan 30kg proteiinia/ha/vuosi! Nykyisten kansainvälisten selvitysten mukaan meidän tulee tuottaa 2030 vuoteen mennessä noin 25 kertaa enemmän proteiinia. Toki nautoja on mukava pitää lemmikkeinä, mutta ruoantuotantoon ne eivät sovellu tehottomuutensa ja ravinnon sisällön myötä. Lannan/ lannoitteen tekokoneena ne ovat tehottomia. Noin 20 vuotta sitten levinnyt Regeneratiivinen tuotanto on jo muuttunut ja siitä ollaan luopumassa. Toisaalta siitä on jäänyt hyvät puolet viljelykiertoon. Syväjuuriset kasvit ja vuoroviljely. Usein näytetään ko. julkaisuissa erään kasvin tuottamaa valtavaa juurakkoa (kasvi ei edes selviä Suomen talvesta), mutta onneksi meillä on paljon tänne soveltuvia syväjuurisia kasveja. Hamppu, useat palkokasvit, mikseipä ruokohelpikin energiakasvina luo maaperän perusparannukselle pohjaa. Ravitsemuksellisesti valitettavasti lihatuotteilla ei päästä kasvikunnan tarjoamaan monipuoliseen kokonaisuuteen.

    • 23.10.2020 at 10:51
      Permalink

      Huomasitkos muuten mitä tapahtui tämänkin vuoden härkäpapu-sadolle? Aivan, sitä ei juuri tullut. Kuten ei tule juuri minään muunakaan vuotena. Karmeasti tukirahaa pumpataan tuottamattomien kasvien viljelyyn vain sen takia, että niitä pidetään trendikkäänä. Jos hampun tuotanto olis järkevää, sitä kyllä viljeltäisiin. Nurmien tuotanto ja Lihantuotanto sen sijaan on järkevää, siksi sitä tehdään. Ja parasta siinä on, että se mahdollistaa muidenkin kasvien viljelyn viljelykierrossa. Faktat kuntoon siellä päässä.

  • 22.10.2020 at 18:50
    Permalink

    Eläinperäiset tuotteet eivät ole epäterveellisiä, koska tieteelliset tutkimukset eivät ole sellaista ole osoittaneet. Hiilidioksiidihan lisää kasvien yhteyttämistä ja siten auttaa satojen suurentumisessa. Huippusatoja tuottava maatalous siunauksellinen asia turvaa ruokahuollon enemmän kuin tarpeeksi.

  • 22.10.2020 at 19:21
    Permalink

    Maatalouseläimet eivät ole rinnastettavissa ihmisyksilöiksi. Maatalouseläimet ovat luojan suurta viisautta, jotta ihmiset pysyy hyvin ravittuina.

  • 22.10.2020 at 21:06
    Permalink

    Kun lehmän ja sian loppuaineen vaihdunta tuottaa tietyn tyyppisen äänen, niin ei mitenkään voi olla luonnon kannalta vaarallinen asia.

  • 23.10.2020 at 10:17
    Permalink

    Liha kyllä maistuu, jos se on riistaa, nautaa, kanaa, kalkkunaa, poroa tai hevosta. Kaikista on mieluisa makumuisto,mutta sianlihan jätän syömättä. Pelkillä kasviksilla ei raskaita töitä jaksa tehdä.

  • 1.11.2020 at 11:46
    Permalink

    Täytyy huomioida, että maatalouseläinten epäinhimillinen kohtelu on ollut hyvin marginaalinen asia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jaksaminen paljon parempaa ruokavaliolla, jossa on runsaasti lihaa.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Seuraatko striimattuja tapahtumia?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä