0

Mielipidekirjoitus: Oikeustaistelun muistomerkistä ja Luumäen asemasta on pidettävä huolta

”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.” Näin lausui aikoinaan jalkaväenkenraali, Mannerheimristin ritari Adolf Ehrnrooth.”
Luin torstain 16.7.2020 Luumäen lehdestä Oikeustaistelun muistomerkkiä koskevan artikkelin (Lukijoilta). Yhdyn täysin kirjoittajan ajatuksiin.
Oikeustaistelun muistomerkki paljastettiin talvella itsenäisyyspäivän aattona 5.12.1937 juhlavin menoin. Paikalle oli saapunut satoja katsojia ja kutsuvieraiden joukossa oli presidentti P.E. Svinhufvud. Tilaisuuden isänmaallisesta musiikkiohjelmasta vastasi muun muassa mieskuoro Viipurin Lauluveikot, johtajanaan Theodor Björklund.

Miksi nykyään tämän merkin historiallista arvoa ei
kunnioiteta?

Olen viettänyt lähes syntymästäni saakka kesät Luumäellä eli yhteensä melkein 70 vuotta. Kun tänä kesänä kävin katsomassa tätä arvokasta maamme historiaan liittyvää muistomerkkiä, niin en voi kuin ihmetellä sitä, miten Luumäen kunta ei ole ryhtynyt kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin kunnostamaan tätä aluetta.
Paikka on minulle erityinen läheinen, sillä Luumäen asema oli äitini syntymäkoti isosisäni toimiessa silloin Luumäen aseman päällikkönä. Luulisi nykyisten kunnan päättäjien ymmärtävän muistomerkin arvon ja merkityksen Luumäen imagolle. Onhan oikeustaistelun muistomerkki monelle ohikulkijalle tärkeä Itsenäisyydentien tutustumiskohde. Miksi nykyään tämän merkin historiallista arvoa ei kunnioiteta ja sitä ei pidetä kunnossa?

Toinen arvokas paikka on merkin vieressä oleva Luumäen asemarakennus, jota laajennettiin 1907 arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan. Aseman jälkeen rautatie jakautuu pohjoiseen päin. Sen idän puoleinen raide vie Viipuriin. Niinpä Luumäen asemalla on sijaintinsa vuoksi ollut merkittävä rooli.
Keväällä 1917 asessori P.E. Svinhufvud Ellen-rouvan kanssa palasi Siperian karkotuksesta ylimääräisellä junalla Viipurista kohti Luumäen asemaa ja omaan kotiinsa Kotkaniemeen.
Vuonna 1961 astui silloinen presidenttiimme Urho Kekkonen Luumäen asemalla junaan, joka vei hänet Novosibirskin kaupunkiin tapaamaan Neuvostoliiton silloista pääministeriä Nikita Hrushtsevia. Silloin elettiin niin sanotun noottikriisin aikoja. Nämä molemmat tapahtumat liittyvät hyvinä esimerkkeinä Suomen kohtalohetkiin.

Sekä oikeustaistelun muistomerkki että myös Luumäen asema on säilytettävä ja pidettävä hyvässä kunnossa. Liittyyhän näihin molempiin paikkoihin paljon tunnearvoa. Uskon kuitenkin, että Luumäen kunnan päättäjät tulevat korjaamaan asiat ja arvostamaan maamme kunniakasta historiaa.

MATTI ORLAMO
dir.cant.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

2 kommenttia aiheesta “Mielipidekirjoitus: Oikeustaistelun muistomerkistä ja Luumäen asemasta on pidettävä huolta

  • 2.8.2020 at 14:48
    Permalink

    Jokaisessa Suomen pitäjässä on joku kivipaasi tai patsas, jota joukko paikallisia palvoo ainutlaatuisena nähtävyytenä, mutta josta suurin osa suomalaisista ei ole ikinä kuullutkaan saati kiinnostuisi sellaista näkemään. Ylitarjontaa on myös taloröttelöistä, joiden pihoissa on ammoisina aikoina joku kuuluisuus astellut.

    • 7.8.2020 at 09:34
      Permalink

      Tässä vastaus Armakselle, lainaus Adolf Ehnrothin kuuluisasta lausahduksesta: ”Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.”

Comments are closed.

Viikon kysymys

Seuraatko striimattuja tapahtumia?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä