0

Kolumni: Rasismin näkymätön perusta

George Floydin tapaus Yhdysvalloissa on herättänyt monenlaista keskustelua. Yksi kiihkeästi käytetty termi on “white privilege”. Mutta mitä valkoisella etuoikeudella oikein tarkoitetaan?
Ihminen voi olla monella tavalla etuoikeutettu. Etuoikeus voi olla seurausta esimerkiksi sosioekonomisesta asemasta, sukupuolesta, seksuaalisuudesta, uskonnosta tai työkykyisyydestä. Ja sitten on se ihonväri.
Valkoinen etuoikeus ei tarkoita sitä, etteikö henkilö olisi kohdannut elämässään alamäkiä. Valkoinen etuoikeus ei tarkoita, että henkilön elämä olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Se vain tarkoittaa sitä, että ainakaan ihonväri ei tee henkilön elämästä yhtään sen vaikeampaa.

Tässä vaiheessa saatat kysyä, miten. Miten valkoinen etuoikeus näkyy elämässäni? Miten minun etuoikeuteni hankaloittaa jonkun toisen elämää?
Peggy McIntosh kirjoittaa esseessään “White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack” (Independent School, 1990) valkoisen etuoikeuden näkymättömyydestä. Hän vertaa sitä miessukupuolen etuoikeutettuun asemaan ja toteaa, että valkoihoiset ovat samalla tavalla tietämättömiä etuoikeudestaan kuin (cis) miehet ovat. On helpompaa huomata olevansa syrjinnän kohteena kuin etuoikeutetussa asemassa.
McIntoshin mukaan etuoikeus piiloutuu arkipäiväisiin tilanteisiin. Valkoinen ihminen voi esimerkiksi avata television tai sanomalehden etusivun ja nähdä itsensä värisiä ihmisiä laajasti edustettuina, hän voi käydä kampaajalla tai parturissa ja löytää ihmisen, joka osaa leikata hänen hiuksensa, hän voi käydä kaupassa ilman pelkoa seuratuksi tai häirityksi tulemisesta, hän voi saada helposti lääketieteellistä ja lainopillista apua, hän voi tuntea itsensä tervetulleeksi ja normaaliksi tavallisissa elämäntilanteissa, hän voi ostaa ihonvärisiä laastareita, hän voi menestyä ilman, että hänen sanotaan olevan kunnia rodullensa, ja hän voi kiroilla ilman, että se yhdistetään hänen rotunsa huonoihin käytöstapoihin.

Vaikuttaa siltä, että valkoisen ihonvärin kaupanpäällisiksi saa epäreiluja etuja.

Valkoisen ihmisen ei tarvitse huolehtia siitä, ettei hän saisi ääntänsä kuuluviin tai ettei häntä suvaittaisi ihonvärinsä vuoksi. Valkoisen ihmisen ei myöskään koskaan tarvitse puhua rotunsa puolesta.
Vaikuttaa siltä, että valkoisen ihonvärin kaupanpäällisiksi saa epäreiluja etuja. Epäreiluja siksi, että ne haittaavat ei-valkoisia ihmisiä, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Menestys ei siis riipu vain siitä, kuinka paljon tekee töitä, vaan myös siitä, kuinka etuoikeutettu on suhteessa muihin. Olipa henkilö rasisti tai aktiivinen anti-rasisti, hän hyötyy valkoisuutensa suomista etuoikeuksista.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
McIntosh pohtii esseessään sitä, kuinka hän oli aiemmin ymmärtänyt rasismin vain yksittäisinä ilkeinä tekoina. Vasta myöhemmin hänelle valkeni, että rasismi ilmenee myös eräänlaisena näkymättömänä järjestelmänä, joka antaa valkoisille ihmisille etuoikeutetun aseman aina syntymästä lähtien. Ensimmäinen askel oikealle tielle onkin opetella tunnistamaan niitä yhteiskunnan rakenteita, jotka suovat toisille etulyöntiaseman ja polkevat toisia alas.
George Floydin tapauksen seurauksena sosiaalinen media on täyttynyt mustista kuvista. Vaikka kuvia julkaisevat ihmiset tarkoittavat hyvää, kyseiset julkaisut vievät tilaa tärkeältä keskustelulta, jota voitaisiin käydä esimerkiksi rakenteellisen rasismin kokemisesta.
Siksi toinen askel oikealle tielle onkin kuunteleminen. Kuuntele, mitä muilla on sanottavanaan. Kuuntele ja anna muille puheenvuoro, äläkä oleta tietäväsi kaikkea kaikesta. Sillä pääsee jo pitkälle.

DERIA KURKAN

Kirjoittaja on luumäkeläislähtöinen opiskelija.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Kukkiiko puutarhasi koronakesänä tavallista enemmän?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä