0

Kolumni: Pieniä iloja

Mökkielo jatkuu karanteenin merkeissä. Ajoittain löytyy ilonaiheitakin, vaikka koronauutiset huolestuttavat.
Nämä poikkeusolot ovat saaneet huomaamaan, että monet pienetkin asiat ovat merkittäviä ja kiinnostavia sekä paljon iloa antavia.

Kuten ennenkin, liikunta on tänäänkin hyvin tärkeää. Voimistelu päivisin, kävelylenkit ja pyöräilyt pitävät iän myötä rapistuvaa kuntoa jotenkin kuvillaan.
Tapaamisten ollessa pannassa onkin puhelin kilissyt tiuhaan. Ystävät ja lapset sekä lastenlapset ovat soitelleet tänne ja me taas sinne.
Vuoroon olemme me olleet kännykkä kourassa ja eristäytyminen on omiakin kielenkantoja kirvoitellut. Erilaiset rajoitukset ja huoli toistemme terveydestä ovat puhuttaneet meitä ja muita.

Keväällä valoisuus lisääntyy ja luonto herää saaden taas silmut aukeilemaan. Sammal pihapiirissä on ensimmäisenä iskussa ja vihreän ja ruskean tutut sävyt elävöittävät pihapiiriä.
Onpa siellä nyt kaksi sinivuokkokin jo kukassa. Toin ne vuosikymmeniä sitten Verlan ympäristöstä, jossa olin tietöitä teettämässä. Alkukukinnan jälkeen ne kuolivat, mutta vuosia myöhemmin ilmaantuivat kuin taikaiskusta pihan varpukasvien keskelle.
Omenapuiden ympärillä jo narsissit kukkivat ja pihatuomi juuri aloittelee kukintaansa ja lemmikit heräilevät.

Olen astman tiimoilta lääkkeitä otellessa ollut vuosikymmeniä sellainen yönkukkuja ja havainnoinut kivat valon vaihtelut yön tunteina.
Tänä keväänä on ollut useita komeita kuutamoöitä. Moni ei niitä näekään kaupungin valomeressä liikuskellessa.

Tikat ja oravat ovat meille tärkeimpiä ja niitä on kiva seurata.

Mikäpä olisi luonto keväällä ilman lintujen kirjavaa joukkoa joka järven rantamilla ja pihapiirissä jo lentelee ja kivasti käppäilee. Aamun lehdenhakureissulla kuulee niiden upeaa konserttia.
Pihapiirimme komea mänty, jonka latva on keloutunut, muodostaa tikkojen keväisen pysähdyspaikan. Tikka ei käsittääkseni omaa lauluääntä, joten sepä viestittää rummuttamalla etsiessään puolisoa itselleen.

Pikkutikka ja isotikka ovat vakikävijöitä, mutta onpa komea palokärkikin siinä nähty. Huvittavana seikkana on ollut se, että jotkut mökillä kävijät esittävät keloutuvan puun kaatamista, ettei tauti leviä muihin.
Vakiovastaukseni on, etten tässä pikku tontilla harrasta tehometsätaloutta.
Tikat ja oravat ovat meille tärkeimpiä ja niitä on kiva seurata. Odotan taas pikkulintujen pian ilmestyvän sammaleen sekä ketokasvien piiriin käppäilemään.
Mustarastas ja räkättirastas ovat pikkulintujen suurimpia. Ryhti niillä on erinomainen ja ne päät pystyssä roppailevat arvokkaasti pihalla.
Kuikat soutelevat rantamilla ja niiden upea huuto saa mielen iloiseksi.

Rantasauna on jo lämmennyt. Minulle tulenteko niin padan kuin kiukaankin alle on kivaa puuhaa.
Laiturit ovat järvessä ja on jo pulahdettukin eli talviturkki näin heitetty. Milloinpa voi kutsua ystävät iltaa istumaan ja lapset perheineen syömään, uimaan ja saunomaan.
Ulkona on aurinkoisilla ja tyynillä säillä kaffiteltu ja makkaraa paistettu rantatulilla. Järven pintaa on sinällään kiva seurata ikkunan takaa tuulisella säällä tai kuistin kiikusta tyynellä.

Hyvä musiikki aina kohottaa mielialaa. Löydettiin vanhoja c-kasetteja ja on kuunneltu vaikkapa Goyaa, Anna Hanskia, Vivaldia ja Dean Martinia.
Niin kauan kuin saa olla näine vanhoine sairauksineen ilman koronaa, kaikki on vielä hyvin.

PENTTI TERVONEN

Kirjoittaja on Luumäen vapaa-ajan asukas.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko vienyt jätteitä Hyödyksi-asemalle?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä