0

Kolumni: Tarkoituksen metsästys

Kinkerikierrosta on käyty niin, että kylät ovat monesta suunnasta tulleet tutuiksi. Papin auto on hissutellut eteenpäin niin, että on pitänyt päästää kiireellisemmät ohitse. Pienet, mutkaiset ja mäkiset tiet ovat ihmetyttäneet. Joskus on liian matalan auton pohja raapinut soraa – pitäisi kai ostaa korkeampi kaveri. Mutta näiden teiden varrella on asunut suloisia ihmisiä. Ja syvällisiä.
On nimittäin suurimman osan kanssa pohdittu elämän tarkoitusta. Yhdessä on itketty hetkiä, jolloin surun, kivun tai kaipauksen vuoksi elämän tarkoitus on ollut hukassa. Porukalla on myös iloittu tilanteista, jolloin suuri kiitollisuus on täyttänyt mielen ja elämän tarkoitus on ollut aivan lähellä – joskus siinä sylissä tuhisemassa, joskus onnistuneessa tehtävässä, joskus rakkauden onnessa.

Jokaisessa kinkeritalossa on annettu sisin käyttöön. Olemme olleet ihmisiä toisillemme. Olemme etsineet elämän merkitystä ja Jumalaa yhdessä.
Ainakin olemme tajunneet, että olisimme aivan ulapalla, jos ei olisi Jumalan toivoa. Onneksi saamme uskoa, että olemme syntyneet tarkoituksella ja elämämme määrä on juuri oikea. Joskus näitä purnaamme, mutta uskomme luottaa, että Jumala ymmärtää kokonaisuuden. Emme voi muuta kuin todeta, että ilman tuota toivoa Jumalan systeemeistä emme jaksaisi elää. Miten ihmeessä ne jaksavat, joilla tuota toivoa ei ole?

Mutta ei voi jättäytyä
passiivisesti möllöttämään.

Senkin olemme oivaltaneet, että yksi laulu laulaa aivan höpöjä. Se renkuttaa, että maailma on tehty meitä varten. Ei ole. Meidät on tehty maailmaa varten. Me olemme ne, joiden on tarkoitus välittää, rakastaa ja hoitaa toisiamme sekä suunnata itsemme niin, että tämä maailma voi hyvin käsissämme. Siinäpä tarkoitusta elämälle.
Vielä olemme käsittäneet, että emme itse voi suunnitella elämäämme. Tai ainahan sitä voi suunnitella, mutta toteutus voi mennä toisin. Ei auta kuin todeta, että tee sinä Jumala niin kuin sinä tahdot. Mutta ei voi jättäytyä passiivisesti möllöttämään. Itse on yritettävä, tehtävä työtä ja oltava aktiivinen. Kyllä Jumala sitten johdattaa askeleet ja päätökset oikeaan suuntaan. Ja jos menee pieleen, niin sieltä palataan häntä koipien välissä takaisin oikeaan risteykseen.
Ihan ihmeellistä on ollut todeta, että elämän tarkoitus on tässä ja nyt. Mennyttä ei enää ole, seuraavasta minuutistakaan ei tiedä. Siis on elettävä tässä kohden – joka sekunti. Tässä se tarkoitus on. Tätä tekstiä kirjoittaessa, toimittajilla sitä editoidessa, lehden painajilla omassa puuhassaan – ja sinulla tekstiä lukiessa. Koko elämä on läsnä nyt. Juuri tämän hetken otamme kaikki vastaan kaikella tiedolla, taidolla ja tunteella, jotka elämä on kulkunsa aikana meihin istuttanut. Tämä hetki muokkaa elämää seuraavaa hetkeä varten. Tässä ihmeessä elämme joka hetki. Tarkoituksessa.

Pitäisikö siis lopettaa elämän tarkoituksen metsästys – ja elää sitä tarkoitusta todeksi täysillä. Juuri nyt. Rakkaiden kanssa todellisena. Jumalan sylissä. Tarkoituksen ytimessä.

TUIJA NUUTINEN

Kirjoittaja on Luumäen seurakunnan kirkkoherra.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko jo upottanut sormesi multaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä