0

Kolumni: Ympäristölainsäädäntö yrittäjän vinkkelistä

heti aluksi on todettava, että suomalaiset ovat ympäristöstään huolehtivaa kansaa, niin yritystoiminnassa kuin yksityiselämässäkin. Vallitsevaa lainsäädäntöä harvoin kritisoidaan. Se, mitä kritisoidaan, on lain tulkinta, jota toteuttavat viranomaiset lakiin liittyviä lupia myöntäessään. Sinänsä tämä kritiikki on ymmärrettävää, koska lupamääräykset koskettavat toimijoita suoraan.
On tosiasia, että lain tulkinta vaihtelee eri puolilla maata, jopa samankin lupaviranomaistahon sisällä. Lupaviranomaisen työ on tasapainottelua vallan ja vastuun välillä. Jos nämä kaksi ovat tasapainossa, voi ainakin olettaa päätösten olevan edes jollakin tavalla hyväksyttäviä. Voi perustellusti väittää, että vallan ja vastuun epätasapaino viranomaispäätöksissä näkyy myös oikeusasteissa käsiteltävien asioiden määrässä.

Yritysmaailman näkökulmasta ympäristölainsäädännön kehittyminen lisää useinkin velvoitteita ja kustannuksia, ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta lisää myös osaamista ja liiketoimintamahdollisuuksia. Pääasiallisesti Suomen ympäristölainsäädäntöä on kehitetty pitkäjänteisesti siten, että eri osapuolten, myös yrittäjien näkökohtia on pyritty huomioimaan, toki painotuksissa on ollut eroja sen mukaan, millainen hallituspohja ja eduskunta on kulloinkin ollut asioista päättämässä.
Mutta mikä on tilanne työn alla olevan ilmastolainsäädännön osalta? Ainakin kiire on kova. Tuntuu myös siltä, että intoa on välillä enemmän kuin ymmärrystä ja ilmastolainsäädännön lähtökohdat ovat tavallisen maallikon silmissä ”päälaellaan”.
On hirttäydytty ehdottomaan aikarajaan, jolloin hiilineutraalisuuden tulee olla Suomessa toteutunut. Aikarajan määrittämisen jälkeen on lähdetty pohtimaan lainsäädäntöä. Työ on itse asiassa vasta aluillaan ja todellisuudessa vasta viimeiseksi päästään miettimään mahdollisten ratkaisumallien toteuttamista.

Tuntuu myös siltä, että intoa
on välillä enemmän kuin ymmärrystä.

Vaadittavat ratkaisut tulevat olemaan todella merkittäviä ja siltä pohjalta käytettävissä oleva aikajänne, 15 vuotta, on liian lyhyt. Etlan uusimman ennusteen mukaisesti hiili-
neutraliteetin saavuttaminen edellyttäisi seitsemän prosentin vuotuisia leikka-
uksia CO2-päästöihin. Tällä hetkellä vuotuinen vähennys on kaksi prosenttia. Suomen päästöistä neljännes tulee energiahuollon päästöistä, kotitalouksien osuus on 12 prosenttia.

Tulevaisuudessa niin yritykset kuin kunnatkin joutuvat ottamaan kantaa siihen, miten päästökompensaationsa hoitavat. Jopa niin, että jatkossa tätä asiaa kysytään myös tarjouskilpailuissa. Yrityksille päästökompensaatioista tulee siis kilpailutekijä.

JUHA SAAJORANTA

Kirjoittaja on Luumäen yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo upottanut sormesi multaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä