0

Kolumni: Oman aikansa lapsi

Ihminen syntyy, kasvaa ja imee vaikutteita lapsuudessaan ympäristöstä.
Muutaman vuoden ikäisenä veljeni ja ennen kaikkea lähitienoolta koostuva oma kaveripiiri vaikuttivat minuun niin puheen kuin tapojenkin tiimoilta. Päättyneen sodan monet jäljet ja se ilmapiiri, joka Kuhmon laitamia kurmitteli, loivat villinä ja vapaana ryntäileville lapsille oman elämänkuvan. Käydessä koulua tuo kaveripiiri ja tietysti koulun elo toivat omat mausteensa kuvaan ihmisenä olosta.

Musiikkia tuli kotona radiosta. Sitä kuunneltiin, kaikkea kommentoitiin ja joka iikka löysi omat suosikkinsa. Vaatetus ja tavat syöpyivät aivojen sopukoihin silloin, kun työhön kansakoulun jälkeen mentiin ja rahaakin saatiin.
Työmaan leikinlasku ja jutut purivat. Oltiin iskussa ja elämä maistui.
Eräänlaisena virstanpylväänä muistan, kun farkut tulivat 1955 ja rock-musa ampaisi kehiin. Koko tuttu lössi hengaili kylillä näissä fiiliksissä. Toki joka ukko teki ahkerasti töitä, mitä vain saatiin. Ainahan ihminen omaksuu uuttakin, jos sen kokee omiin tuttuihin ympyröihinsä sopivaksi.
Työelämän monet muutokset toivat uutta ajateltavaa. Ikää kun tuli, niin monet kulttuurin kuviot alkoivat kiinnostaa. Tälläkin saralla omat varhaisemmat käsitykset ohjasivat valintoja. Pysyvää toki pohjalla on, joka ei muutu. Murteenani on säilynyt pohjoisen sinutteleva puhetapa. Sinne se liimautui ja sinne jäikin.

Kainuun pojalle Kekkonen oli
tarvittaessa räväkkäinekin otteineen idoli.

Yhteiskunnan kehitys oli sodan jälkeen nopeaa. Isäni pyöri politiikan kiemuroissa ja sitä minäkin yhäti seuraan oman aikani näkövinkkelistä. Kainuun pojalle Kekkonen oli tarvittaessa räväkkäinekin otteineen idoli. Hänellä oli valtaa ja sitä hän käytti mielestäni isänmaan parhaaksi. Virheitä varmaan teki, vaan tekevällehän sattuu, tekemättömälle ei mitään. Tänäänhän pressan valtaa on poistettu ja vastuuta sen mukana. Nyt mielestäni hyssyttelevä politiikka jyllää ja valtiota talouselämän kiemuroissakin ohjaava isännän ääni puuttuu.

Omalta osaltani taloudessa on aina pidetty suu säkkiä myöten, kuten mielestäni Luumäelläkin. Moni muu kunta on pohjilla. Valtiovalta on elänyt reippaasti yli varojensa eikä nykyinen hallituskaan ole aikonut pihtailla. Maaltapako jatkuu ja väestö vanhenee. Yksin terveydenhuolto on kuin tikittävä aikapommi. Siinäpä on pohtimista.
Kultaisen ajan taide tuli postimerkkeilyharrastukseni myötä minulle jo nuorena tutuksi, koska minulla oli harrastuskaverina Rudi, jolla tätä taidetta oli paljon kotona. Moderni taide ei minua sytytä. Sen sijaan musiikkimakuni on laajentunut nuoruuden päivistä. Vaikkapa italialaiset oopperat valloittivat minut, ja muukin klassinen musiikki, jota en nuorena juuri kuunnellut.

Myöhemmin tästä tekijästä tuli teettäjä ja ne ympyrät, joissa liikuin, taas laajenivat. Pidin niin tekijän kuin teettäjänkin roolista. Ovathan ne kuin saman kolikon eri puolet. Sain tuntea sittemmin monia kiintoisia työkavereita ja ystäviä. Keskustelujen myötä ehkä vähän viisastuin ja joitain uusia asioita omaksuin.

Nykyään ilmasto-ongelmien myötä puhutan paljon siitä, mitä pitäisi syödä. Meillä syödään sekaruokaa kuten lapsuudessani, mutta kasvisten, marjojen ja hedelmien osuutta on lisätty terveyssyistäkin. Eikä ruokaa mene roskiin, kuten ei mennyt ennenkään.

PENTTI TERVONEN

Kirjoittaja on Luumäen kesäasukas.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo upottanut sormesi multaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä