0

Mielipidekirjoitus: Vaara vaanii Taavetin Koulutiellä

Aamu. Päiväjärjestyksessä on kävely saadakseni terveyttä ja hakeakseni elintarvikkeita.
Menen ulos pikemminkin pakosta kuin halusta. Menen ensisijaisesti terveyden vuoksi. Viime aikoina terveyttä on ollut helpompi saada kävelyllä kuin Luumäen kunnan terveyskeskuksessa. Minä tykkään nimittää meidän ”poliklinikkaa” nimenomaan näin. Yleensä se on suomeksi ”hyvinvointiasema”, ikäänkuin ”hyvän voinnin asema”. Mielestäni tämä nimitys ei aina vastaa todellisuutta.

Kävelen harmaassa, pilvisessä Taavetissa. En yleensä muuta reittiä, joten kävelen Koulutietä pitkin. Koulutie on Luumäen eniten tarkkaavaisuutta vaativa tie, joka yhdistää Kauppakadun ja Linnalantien.
Harakka, kuten aina komea ja elegantti, kiiti ohi melkein pään yllä. Entä mitä vielä tapahtuu tänään varhaisaamusta naapureideni talon yllä? Kaksi korppia selvittää välejään kummallisella tavalla. Ne lähentyvät kiihkeästi toisiaan ja äkkiä, ehtimättä nauttia toistensa seurasta erossaolon jälkeen, lentävät eri suuntaan. Kaikki käy samoin kuin ihmisillä.
Komennan itseäni: ”Galina, riittää katselu… Mene, mihin menet! Oletko jo unohtanut kipsin oikeassa kädessäsi?” Ajatus saattoi minut järkiini ja aloin katsoa suoraan eteeni. Komennan itseäni, etten joudu suoraan auton alle.

Jopa varovaisimman jalankulkijan
pitää aina olla hyvin valpas.

Koulutie on kapea ja siinä on kaari. Jopa varovaisimman jalankulkijan pitää aina olla hyvin valpas. Minä olen impulsiivinen ihminen ja voin vaikka juosta kadun toiselle puolelle suoraan auton keulan edestä. Neuvostoliittolainen tapa, kun autoja oli vähän ja jalankulkija voisi vaikka nukahtaa risteyksessä.
Näen, miten kaksi autoa liikkuu Koulutiellä toisiaan vastaan. Painaudun maantien vasenta reunaa vasten. Autojen pitäisi ajaa toistensa ohi. Minä olen yksinkertaisesti este tiellä. Pelkään vieriä kaltevaa pintaa alas suoraan lampeen, joka on vasemmalla puolellani.
Minä ja toinen auto liikumme samaan suuntaan ja meidän pitää antaa tietä autolle, joka ajaa meitä vastaan. Painaudun vielä enemmän tien reunaan, yrittäen antaa tilaa minua vastaan kiirehtivälle autolle. Auto tulee kohdalleni ja tekee jyrkän liikkeen minusta vasemmalle. Kunnioituksen ele jalankulkijalle, siis minulle, jo palloksi vetäytyneelle ja valmiina melkein hyppäämään lammen suuntaan, seurauksia ajattelematta.
Näin jännittävät hetket tällä tieosuudella eivät ole harvinaisia. Ja miten Luumäen koululaiset onnistuvat saapumaan omiin pulpetteihinsa joka aamu eri vuodenaikaan?

Tehtäväni on suoritettu. Olen tehnyt lenkin ja voi sanoa, että tämä aamureitti on kaukana täydellisyydestä. Joka askel vaatii ylihuomiota. Kuin sana, mitä haluat sanoa, edellyttää harkintaa.
Askel, sana, lause, soitto, hymy, kysymys, kohteliaisuus, puhelu, uudelle asfaltille kaatuminen ja sitten ambulanssi. Tämäkin on tie… ja se on aina Koulutie.
Opettaako teitä joka askel? Kyllä, askel opettaa. Tai ei opeta.

GALINA PUNKKINEN
Taavetti

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko asioinut sähköisesti poliisin kanssa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä