0

Kolumni: Mahtava lahja!

Sain lahjan. Jörkälemäisen suuren. Sain teidät. Luumäkeläiset.
Neljän kuukauden ajan olen availlut pakettiani – välillä urakalla, toisinaan tunnelmoiden ja kuulostellen. Osa sisällöstä on tullut näkyviin. Luulen, että suurempi kimpale on peitossa. Haluan kertoa, mitä olen jo löytänyt.

Ensimmäisellä viikolla kävelin kohti kauppaa. Vastaan tuli pyöräilijä sadeviitassaan. Hän oli nainen. Muita tuntomerkkejä hänestä en tiedä, sillä viuhahdus kävi hänen ohi vilahtaessaan. Hän oli luumäkeläistyyppisen tervetulotoivotuksen ilmentymä. Polkiessaan hän huusi: ”Tervetuloa Luumäelle!”
Tätä rakkautta olen kokenut kaikkialla. Se on teillä jaossa. Rakkauden pihtailijat eivät asu tässä pitäjässä. Eikä ole kysymys minusta. Olen huomannut, että yhteisöllinen toisesta huolen pitäminen, välittäminen, yhteisen eteen puurtaminen ja kohtaaminen ovat rakkausilmentymää, joka pelmahtaa esiin usein. Sitä näkee suurissa linjoissa. Yhdistykset kokoavat porukoitaan ja huolehtivat heikoimmistaan. Rakkaus kulkee myös yksilöiden repuissa milloin lämpimäisinä, seurana, käsien ja jalkojen likoon laittamisena. – Siis rakkautta on paketista löytynyt.

Rakkaus kulkee myös yksilöiden repussa,
milloin lämpimäisinä, seurana,
käsien ja jalkojen likoon laittamisena.
Tuija Nuutinen

Toinen erityislöydös on tempautuminen, josta paras esimerkki on kirkolla sunnuntaina 22. joulukuuta oleva Jouluvaellus. Koko projekti lähti liikkeelle, kun yksi ihminen halusi järjes-
tää seurakunnassa tapahtumia. Toinen ehdotti jouluvaellusta. Ja mukaan tempautui mahtava vapaaehtoisten joukko.
Ilman mukaan-tempautumisen-luumäkeläis-intoutta moni asia jäisi tekemättä. Hauskaa on, että tekijätempautujien lisäksi ihmiset tempautuvat myös osallistujiksi. En siis kanna huolta vaelluksen vaeltajien tulosta. Olen varma teistä – ja tempautuvuudestanne.

Kolmanneksi olen havainnut valtavan määrän erityyppisiä arvostuksen lajeja. Perinteiden arvostus on niistä yksi. Perinteet luovat rankaa, jonka kautta historian tapahtumat tulevat lähelle. Itsenäisyyspäivän vietto kosketti syvästi. Läsnä olivat niin partiolaiset kuin veteraanit. Toiset lupaamassa elää hyvien arvojen mukaisesti, toiset näyttämässä, miten arvojensa mukaan eläminen on tehnyt tämän maan.
Toinen arvostuksen laji on luonnon, kauneuden ja maan sadon arvostaminen. Luumäkeläinen näkee, ettei elanto ole itsestään selvyys. Silmien ja suun ravinto on lahjaa, josta kiittää niin yhteisessä messussa kuin perheen ruokapöydässä.

Näitä löytöjä olisi paljon – kysele ihmeessä lisää, kun tavataan. Kerron viimeisenä minua eniten sykähdyttäneen löydön. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, sillä se näyttäytyy usein heikosti ja arasti. Joskus se tosin oikein innostuu pauhaamaan. Se työntyy esiin toivona ja ilona. Se ottaa kädestä ja puristaa silloinkin, kun voimat jo muuten ehtyvät. Se on usko joulun Herraan. Usko, että Hän oikeasti syntyi minunkin tähteni. Että Hän ei hylkää. Että Hän pitää kiinni lupauksestaan avata kolkuttajalle.
Ette usko, miten pappi on löydöstä iloinen. Jouluna. Ja joka päivä.
Siunaa Jeesus joulumme!

TUIJA NUUTINEN

Kirjoittaja on Luumäen seurakunnan kirkkoherra.

Viikon kysymys

Oletko jo upottanut sormesi multaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä