0

Väliaikainen osoittautui pitkäikäiseksi viihdyttäjäksi — tanssimusiikin konkarit juhlivat ensi lauantaina yhtyeen 40-vuotisuutta juhlakeikalla Heituinlahdessa

Nousevan auringon ensisäteet kultaavat maiseman. Tummanvihreä pikkubussi kiitää läpi nukkuvan Suomen. Tiimi nimeltä Väliaikainen on palaamassa keikalta kotiin. Yhdeltä tuhansista, joita porukka on neljänkymmenen vuoden aikana tehnyt.
Ei ollut pikkubussia, oli vain neljä musiikkiin hurahtanutta nuorta miestä, kun orkesterin tarinan ensimmäiset rivit kirjoitettiin syksyisenä päivänä vuonna 1979. Kokoonpanolla ei ollut edes nimeä.
Laittakaa nyt vaikka väliaikaisesti joku, kehotti silloisen rumpalin sisko. Niin nimeksi tuli Väliaikainen.

Keikkamuusikon päivä on pitkä. Kun tanssiva kansa vasta suunnittelee lähtöä ja sopii treffejä, on Väliaikaisella, tuttavallisemmin Välkkäreillä, jo soittokamat kyydissä ja matka kohti tanssipaikkaa alkanut.
Ei auta, vaikka tie olisi peilijäässä tai taivas tarjoilisi niitä kuuluisia jalkarättejä. Perillä on oltava ajoissa. Tanssijoiden saapuessa on kaikki valmiina: laitteet viritetty ja soundchekit tehty. Jos oikein hyvin käy, on porukka ehtinyt käydä jopa suihkussa — jos sellainen sattuu tanssipaikalla olemaan.

Paljon on tapahtunut vuosien varrella. Soittajia on tullut ja mennyt. Ainoana alkuperäisestä kokoonpanosta on mukana Esa Kiesi. Faneja on saatu ja menetetty. Vain väliaikaiseksi keksitty nimi on säilynyt.
Kotimaan tanssilavojen ja keikkapaikkojen kiertäminen kysyy hyviä hermoja ja pitkää pinnaa. Iso osa elämää on reissaaminen samojen naamojen kanssa ja asuminen yhteisissä hotellihuoneissa. Välkkäreiden selviytymiskeino on suorapuheisuus. Pari kaljaa naamaan, sanotaan painokkaasti ”perkele” ja se on siinä. Homma jatkuu.

Soittajan työ on
palveluammatti.

Valitettavasti yleisö ei aina muista tai ymmärrä, ettei takahuone tai keikkabussi ole paikka, jonne on joka hetki tervetullut. Orkesteri pistää lavalla kaikkensa likoon, että meno olisi letkeä ja tunnelma hyvä.
Tauot ovat ainoita hetkiä, jolloin on mahdollista viestitellä kotiväen kanssa tai tsekata lottonumerot, että jospa sittenkin…
Soittajan työ on palveluammatti. Ei kukaan Välkkäreistä näytä, jos ottaa päähän, kun joku yleisöstä tulee valittamaan, että soitto soi liian kovaa tai liian hiljaa tai että illan aikana ei ole soitettu yhtään masurkkaa.
Siitä vaan katsotaan, vaikka illan viimeiseen settiin, sopivat masurkat.
Soittajat heittäytyvät jokaiseen keikkaansa täysillä. Yleisöltä ei jää huomaamatta, jos soitto ei jostain syystä nappaa.
Hyvä esimerkki Välkkäreiden muuntautumiskyvystä nähtiin vuonna 2002 Taavetti-hallissa, kun he esittivät sikermän Leidit Lavalla. Yleisöä oli paikalla yli 500.

Suosion saavuttaminen ja sen ylläpitäminen eivät onnistu kotisohvalta käsin. Kilpailu orkestereiden, soitto- ja keikkapaikkojen välillä käy kiivaana. Tänä päivänä muotia ovat parin miehen kokoonpanot. Osa tanssipaikoista kuluu tiettyyn talliin. Niihin pääsevät vain tallin omat bändit.
Tanssivan kansan iloksi Väliaikainen on pärjännyt tässä kisassa ja esiintyy 30. marraskuuta Heituinlahden nuorisoseuran talolla. Samassa paikassa, jossa tarina sai alkunsa.

Juhlakeikka ja kokoonpano
Tanssiyhtye Väliaikaisen 40-vuotisjuhlakeikka soitetaan 30. marraskuuta klo 20 alkaen Heituinlahden nuorisoseuran talolla, Tuohikotintie 1266, Heituinlahti.
Tanssiyhtye Väliaikainen: Petri Ryynänen (laulu), Esa Aapro (rummut, laulu), Ari Aapro (basso, laulu), Esa Kiesi (koskettimet, hanuri, laulu), Janne Orava (kitara, laulu).

MIRJA RANTALA
toimitus@luumaenlehti.fi

Lähteenä on käytetty Ari Aapron puolison Anne Aapron havaintoja muusikkomiehensä keikka-arjesta.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko jo aloittanut joulusiivouksen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä