0

Kolumni: Hiilijalanjälkiä ja taistelutahtoa

Suomalaiset jos ketkä tietävät, kuinka paljon taistelutahtoa ja uhrauksia itsenäisyyden saavuttaminen ja puolustaminen ovat vaatineet. Tätä samaa periksiantamattomuuden henkeä vaaditaan myös nykypäivinä silloinkin, kun on kyse pienten kuntien itsenäisyyden säilyttämisestä.

Työpaikat, asuntotilanne, palveluiden saatavuus, terveydenhuolto ja monet muut seikat ovat kunnan itsenäisyyden peruspilareita. Ne vaativat tuekseen paljon taistelu- ja yrittäjähenkeä. Tämän vuoksi on ollut tärkeää sekin, että Luumäeltä löytyy vielä pitkän linjan yrittäjiä. He ovat omalta osaltaan huolehtineet jopa vuosikymmenten ajan siitä, että joka ruuvia ja mutteria, monista muista tarvikkeista puhumattakaan, ei tarvitse lähteä välttämättä etsimään lähikaupunkien palveluiden ääreltä. Samalla noiden yritysten asiakkailta jää pitkä hiilijalanjälki tekemättä.

Tuli tehtyä moitittavia
hiilijalanjälkiä permannolle.

Taavetin asemanseudultakin löytyy pitkän linjan puurtaja, joka olisi valmis yrittäjävaihdokseen, mutta halukkaita saati rohkeita työnjatkajia tuntuu olevan vaikea löytää. Kun sama yrittäjä istuttaa vuosittain jopa yli 10 000 puuntainta, se on luonnonsuojelua jos mikä.
Aika ja arvot näyttävät kovasti muuttuneen. Sota-aikana ja pitkään sen jälkeen maataloustuotteet olivat kansalaisten kovasti arvostamaa tavaraa. Nykyisin lehmästä on tullut, mikäli uutisointiin ja arvokeskusteluihin on uskominen, suorastaan maamme suurin ja vaarallisin petoeläin. Lehmät tuhoavat päästöillään kuulema niin maaston, ilmaston kuin vedetkin. Samaan aikaan jopa ministeritasolta on tullut esityksiä, että niinsanottu ”ruohon poltto” pitäisi sallia eikä pienten huumausaine-erien hallussapidosta pitäisi rangaista. Mielestäni on kuitenkin kaikin puolin järkevämpää, että annetaan lehmien syödä ruohoa rauhassa sekä tuottaa puhtaita elintarvikkeita ja kielletään ihmisiltä kaikenlainen huumaushakuinen ”ruohonkäyttö” jatkossakin.

Helsinkiläiset valittavat usein, että heidän veroeuroistaan menee suuri osa muun Suomen hyväksi. Kyllähän luumäkeläistenkin verorahoista menee melkoinen määrä esimerkiksi rautateiden, tai kuten kaavaillaan, jopa Lappeenrannan lentokentän tukemiseen. Siinä ne hurahtavat veroeuromme kuntamme ohi entistä komeampien ja nopeampien junien muodossa, pysähtymättä.
Voimme myös ihailla ilmatilassamme lentäviä, hopeakylkisiä lentokoneita. Niiden kyydissä mahdollisesti ”luontoystävät” matkustavat bisnesluokassa johonkin ilmastokokoukseen. Meille jää vain maksajan roolista koituva ilo.

Täytyy myöntää, että olen itsekin saattanut jättää pahanlaatuisia hiilijalanjälkiä taakseni. Toimin nimittäin aikoinaan pitkään nuohoojana. Toisinaan joutui työntouhussa ylittämään emäntien juuri siivoaman tuvanlattian. Silloin oli vahvasti aistittavissa jo pelkistä myrtyneistä ilmeistä, että nyt tuli tehtyä moitittavia hiilijalanjälkiä permannolle.

ANTERO PESU

Kirjoittaja on Luumäen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen (kok.).

Viikon kysymys

Oletko jo upottanut sormesi multaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä