0

Kolumni: Luumäellä ei eläkeläisen tarvitse jäädä mökkiin ihmettelemään — tekemistä riittää

Vuonna 2015 jäimme mieheni kanssa molemmat eläkkeelle ja meille tarjoutui mahdollisuus viettää enemmän aikaa kesäasunnollamme Luumäellä. Ajankäyttö mökillä muuttui perusteellisesti. Aiempien viikonloppupistäytymisien sijaan tuli aika, kun ei ollut kiire minnekään. Sai rauhassa mietiskellä seuraavaa askaretta ja tehdä se omaan tahtiin — tai olla tekemättä.
Miehellä riittää puuhaa puunhakkuussa ja kalastuksessa, josta hänelle on tullut rakas harrastus. Minäkin osallistuin aiempina vuosina verkonlaskuun ja -nostoon siinä parjatummassa roolissa eli soutajana. Ajan kuluessa kuitenkin huomasin, että mies selviää tästäkin asiasta paremmin yksikseen.

Enää ei talvi tunnu pitkältä
eivätkä päivät hiljaisilta.

Kesällä on puuhaa, lapset perheineen tulevat ja menevät, loma-aikanaan viivähtävät pidempäänkin. Lastenlapset ovat välillä ihan yksikseenkin isovanhempien hoivassa. Kesäisin, vaikka aurinko ei aina paistakaan, on valoisaa ja aika kuluu rattoisasti pihalla puuhastellen.
Pikkuhiljaa päivät kuitenkin lyhenevät ja kun syksy hiipii nurkkiin, huomaa, että tekeminenkin vähenee. Illat pimenevät, sää
viilenee. Lehtiä putoilee puista tihenevään tahtiin, viimeiset muuttolinnut lähtevät. Vain muutama lokki kirkuu enää järvellä ja kohta sekin meteli loppuu. Syksyn ja lähestyvän talven tajuaa viimein, kun mökkinaapurit kääntävät veneensä ja tulevat hyvästelemään ”näkemisiin ensi kesään” -toivotuksin. Hiljaisuus ympäröi meidät.

Täältä mökiltä katsottuna Taavetti tuntui olevan kaukana. Ja enhän minä tuntenut sieltä ketään. Muistan vieläkin päivän, jolloin otin itseäni niskasta kiinni ja menin Mäntykodille kyselemään uintimahdollisuuksia. Ja muuta ei sitten tarvittukaan.
Talvi ei vielä kunnolla ollut alkanut, kun huomasimme kuuluvamme Eläkeliiton Luumäen yhdistykseen. Nyt oli tekemistä. Ja ihmisiä ympärillä. Kävin pari kertaa viikossa kuntosalilla ja sen päälle uimassa. Vielä en arvannut mennä maanantaisin Joukolaan, missä eläkeläiset kokoontuvat yhteisten harrastusten pariin. Kerran olimme mieheni kanssa käyneet siellä kyselemässä toiminnasta. Varovasti katsoin oven raosta, kun isossa salissa
oli jotkut tanssiharjoitukset. Enpä silloin arvannut, että parin kuukauden kuluttua olisin korviani myöten innostunut senioritanssista.

Enää ei talvi tunnu pitkältä eivätkä päivät hiljaisilta. Löysin myös Luumäen Fotokerhon sekä Taito-klubin liikuntaharrastusten lisäksi. Hyvillä mielin voin todeta, että ollakseen pieni maalaiskunta, Luumäeltä löytyy seniori-ikäisellekin harrastusmahdollisuuksia yllin kyllin.

MARITTA HYVÖNEN

Kirjoittaja on Eläkeliiton Luumäen yhdistyksen tiedotus- ja liikuntavastaava.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko joutunut antamaan hätäensiapua?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä