0

Kolumni: Lomamietteitä

Minulla on ollut onni saada olla työssä viimeiset puolitoista vuotta. Niinpä olen voinut pitää oikean kesäloman. Pätkätöissä olleena sitä osaa arvostaa.
Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen unelman matkasta Afrikkaan. Haaveeni oli nähdä lapsuuden kertomusten Ambomaa. Noin 150 vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Saksan Lounais-Afrikkaan. Heistä merkittävimmän elämäntyön teki Martti Rautanen, joka mm. loi paikallisen kirjakielen ja käänsi sille Raamatun. Matkani yksi tarkoitus olikin etsiä merkkejä lähetystyön vaikutuksesta Namibiassa, jonka pohjoista maaseutua Ambomaa nykyisin on.

Matkaryhmämme osallistui kahtena sunnuntaina jumalanpalvelukseen. Molemmilla kerroilla kirkko oli täynnä ja ilahduttavaa oli lasten ja nuorten aikuisten suuri määrä. Iltapäivällä lounaspaikassa nuori tarjoilija tervehti meitä iloisesti ja kertoi nähneensä meidät aamulla kirkossa. Jumalanpalvelus oli hänelle luonnollinen osa elämää. Meille kerrottiin, että Martti Rautasen työtä arvostetaan yhä. Samoin kuin Martti Ahtisaarta, joka oli mukana Namibian itsenäistymisneuvotteluissa. Maa on eräs Afrikan rauhallisimmista ja kehittyneimmistä yhteiskunnista. Olen vakuuttunut, ja voin sanoa omin silmin nähneeni, että kristinuskolla on ollut siihen suuri myönteinen vaikutus.

Kukaan ei lopulta
selviä yksin.

On silmiä avaavaa tutustua elämään, joka on aivan erilaista kuin omamme. Arkemme on kaukana savimajassa omavaraistaloudessa elävän ambolaisen todellisuudesta. Heitäkin löytyy syrjäisemmistä kylistä. Rikkautena heillä näytti olevan yhteisöllisyys: ihmisten välinen kanssakäyminen, ilo, nauru, laulu, perheestä ja sukulaisista huolehtiminen ja erityisesti ikääntyneiden ihmisten arvostaminen ja kunnioitus. Onko meiltä katoamassa jotakin hyvin arvokasta, kun sulkeudumme helposti oman pienen elämämme ympärille ja varjelemme yksityisyyttämme? Meidät ihmiset on tarkoitettu yhteyteen toistemme kanssa. Kukaan ei lopulta selviä yksin. Jatketaan siis naapurin moikkaamista, kysytään kuulumiset ja muistetaan käydä piristämässä vanhuksia hoivakodeissa.

Tänä kesänä lomani oli erilainen. Koska ei ollut erityisiä suunnitelmia, oli mahdollisuus tavata ystäviä, viettää aikaa mökillä, istua rantakivellä ja unohtaa ajan kuluminen. Katselin lahdella poikastensa kanssa ruokailevia joutsenia ja veden pinnan vaihtuvia värejä. Kuuntelin Luojan puhetta luomakunnan kauneudessa.
Arkeen palattuani haluan muistaa kiireettömien hetkien merkityksen. Luojamme ei turhaan määrännyt yhtä päivää seitsemästä lepopäiväksi, mahdollisuudeksi rauhoittua, tehdä vain välttämätön ja pohtia elämää suurempia kysymyksiä. Tarvitsemme myös lepoa voidaksemme olla lähimmäisiä toisillemme.

RIITTA VANHOJA

Kirjoittaja on Luumäen seurakunnan diakoni.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo aloittanut joulusiivouksen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä