0

Kolumni: Ohikulkumatkalla

Matkaillessa tulee ymmärtäneeksi, kuinka merkityksellinen on turistille ensimmäinen kokemus vieraasta maasta, ensimmäinen renkaanpyörähdys rajan toisella puolen, ensituntuma tiehen, ensimmäiset näköpiiriin rajautuvat liikennemerkit, kyltit ja mainokset, ensimmäiset puut, niityt, mäet, joet, ensimmäinen sisäänvedetty happihiukkanen, aina atomeihin ja ytimiin saakka se ensimmäinen, sillä vaikka kokenut maailmanmatkaaja tiedostaa, ettei ensivaikutelma ole koko totuus tai edes osatotuus, hän pyrkii, inhimillistä kyllä, rakentamaan palasista yhtenäisen kuvan, jonka päälle kasata ajatelmiaan, jotta voisi sitten jälkikäteen todeta, että Ranska on romanttinen, tai että Norja on tyyris (kaikki on suhteellista, mutta onhan se), tai jotakin muuta vastaavaa, mikä herättäisi nimekkäät tuttavat taivastelemaan monotonisesti, että matkailu avartaa, vaikka voi se kaventaakin, mikäli ensikosketukseen takertuu liikaa.

Kun on ollut matkalla riittävän kauan, on kotiinpaluu elämys sekin. Silloin olosuhteet ovat sen verran harvinaiset, että tutun paikan voi nähdä vieraan silmin. Tohkeissaan kokemastaan voi esimerkiksi laatia kolumnin aiheesta. Voi kirjoittaa näkemästään ja kehottaa muitakin tarkastelemaan, mitä verkkokalvolle kulloinkin heijastuu.

Vaikeaa on pysytellä aloillaan,
sillä se vaatii realiteettien kohtaamista.

Kotiin palatessa tulee ymmärtäneeksi, kuinka ohikulkumatkaaja, kuten useimmat heistä ovat, huomaa ensimmäisenä palaneiden talojen ruumiit, roinaiset pientareet ja alikulkutunnelin sanataiteen, kuinka hän nähdessään tämän kaiken antaa itselleen ohikulkumatkaajan statuksen, kuinka hän ei ole ollenkaan tietoinen siitä, mitä häneltä jää näkemättä, puhtaasta järvivedestä, johon pulahtaessa iho tuntuu uusiutuvan, jylhistä postikorttimaisemista, palaneiden hökkeleiden takana vilahtavista historiallisista rakennuksista, pienyrittäjien tarjoamista korkealaatuisista tuotteista, lämpimästä yhteisöllisyydestä ja — mikä kaupunkilaiselle tärkeintä — siitä tyhjästä tilasta, joka jää kaiken väliin ja antaa mahdollisuuden hengittää ja ajatella, että jos vain useampi katsoisi kahdesti ennen kuin antaisi lopullisen tuomionsa.

Matkaillessa tajuaa, kuinka helppoa on olla vain ohikulkumatkalla ja antaa satunnaisten maisemien kertoa koko tarina. Sama pätee muuhunkin elämään, ihmisellä kun on tapana yksinkertaistaa asioita.
Sen sijaan vaikeaa on pysyä aloillaan, sillä se vaatii realiteettien kohtaamista. Ei voi entisöidä taloa, jos ei suostu myöntämään, missä kunnossa se on.

DERIA KURKAN

Kirjoittaja on luumäkeläislähtöinen opiskelija.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo aloittanut joulusiivouksen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä