0

Kolumni: Vapaudesta kirjoittaa

2500 merkkiä. Sen rajoissa minun on toimittava, mutta muuten sana on vapaa ja mieli avoin. Toki on otettava huomioon argumentoinnin ja aggression välinen ero, tiedättehän, mutta sitä pidän itsestäänselvyytenä ja uskon teidänkin tietävän sen. Mainitsinpa kuitenkin.
Jos arvoitettu lukija pyörittelette tässä vaiheessa päätänne epäuskoisesti, älkää olko huolissanne. Kirjoitan tämän kolumnin kannanottona lehdistönvapauden puolesta, ja tekstini on tarkoituskin olla järjetön.
Jos ette torstaina vilkaisseet kalenteriin, niin tein sen puolestanne — silloin oli maailman lehdistönvapauden päivä. Sitä vietetään, koska sananvapauden puolesta on tehty urotekoja ja niitä tarvitaan yhä.

Haluankin omistaa loput 2 500 merkistäni
kaikille heille, joiden ansiosta voin kirjoittaa
tämän kolumnin.

Vaikka rakkaassa kotimaassamme asiat ovat monessa suhteessa hyvin, muualla niin ei aina ole. Otetaan esimerkiksi monelle suomalaiselle tuttu lomakohde, Välimeren trooppinen Turkki. Siellä toimittajia laitetaan vankilaan samalla, kun suomalaisturisti litkii drinkkiään rannalla ja nauttii elämästään. En sano, etteikö turisti saisi tehdä oloaan mukavaksi, vaan painotan tätä nautinnon ja kidutuksen ristiriitaa. En myöskään ota kantaa Turkin poliittiseen tilanteeseen, sille varaan toisen kolumnin. Lukija, sanoinhan jo teille, että tämä teksti on tolkuton?
Koen tarpeettomaksi jatkaa tätä älytöntä juttua yhtään pidemmälle, mutta älkää hyvä lukija vielä menettäkö uskoanne. Jos teistä tuntuu, että ”tämä kolumnisti on kyllä tyystin ja totaalisesti menettänyt järkensä”, olette oikeilla jäljillä! Ei, olen kyllä täysin tervejärkinen ja vakaa ihminen, vaikka lukio onkin rankkaa aikaa. Sen sijaan tajusitte, mitä ajan tällä täysin absurdilla kirjoituksella takaa. Onnitteluni.

Jos Suomessa lehdistönvapaus toimisi samalla tavalla kuin esimerkkimaassamme Turkissa, en voisi kirjoittaa siten, kuten nyt kirjoitan. Niissä valtioissa, joissa lehdistöllä ei ole sananvaltaa, tarvitaan vieläkin uhrauksia sananvapauden toteutumisen eteen. Siitä syystä haluankin omistaa loput 2 500 merkistäni kaikille heille, joiden ansiosta voin kirjoittaa tämän kolumnin. Vangituille toimittajille, itsensä uhranneille, uudistajille, ensimmäiset askeleet ottaneille, kapinallisille, rohkeille, oikeuksiaan puolustaneille, vapaasti kirjoittaneille. Olkoon tyhjä tila hiljainen hetki heidän muistolleen.

Kiitos.

DERIA KURKAN

Kirjoittaja on luumäkeläislähtöinen lukiolainen.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Oletko jo aloittanut joulusiivouksen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä