0

Kolumni: Kohtaamisia

Elämä alkaa kohtaamisesta.
Pieni lapsi on valmis kohtaamaan asioita vilpittömästi, uteliaana, aistit avoimena kaikelle uudelle.
Elämän varrella mielemme oletukset, toiveet, pelot ja mielipiteet alkavat vääristää ja värittää kohtaamisia.

Jokaiselle ihmiselle muodostuu elämänkokemusten kautta erilaisia suodattimia, joiden läpi meidän jokaisen maailma näyttää toisenlaiselta.
Jos näkisimme elämää toisen silmin, voisimme hämmästyä miltä maailma voikaan näyttää.

Minulle yksi mieleenpainuvimpia kohtaamisia tapahtui eräänä hämäränä talviaamuna, kun kirkon kiviaidalla seisoi kettu.
Siinä se tarkasteli minua ovelalla, iloisella, uteliaalla ja hymyilevällä ilmeellään.
Kettu katseli minua aikansa, teki omat arvionsa ja juoksi pois.
Seuraavana päivänä kettu seisoi kauempana tiellä ja katseli touhujani hautausmaalla, liekö varmisteli paikkaansa seuraavassa elämässä.
Kolmannella kerralla ketusta näkyi vain hännän vilaus ja sitten se katosi, eikä enää näyttäytynyt.

Taas kerran luonto sai minut hämmästelemään sitä miten vaikuttava voi olla pieni hetki.
Se saa hiljaiseksi puheliaammankin karjalaisen naisen.
Tässä tapauksessa se sai minut pohtimaan aitoa, luonnollista ja lapsenomaista kohtaamista.
Toivottavasti jokainen saa kokea elämässään samanlaisia aitoja, kettumaisia kohtaamisia.

PAULA HONKALA

Kirjoittaja on Luumäen seurakunnan seurakuntamestari.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Onko liikennekuri höltynyt?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä