0

Kolumni: Arjen sankarit

Elämä kulkee latujaan ja moni raataa ja uurastaa myös yöllä, että meille yönsä lokoisasti nukkuville aamun arki alkaisi hyvin ja elo kulkisi kuin juna kiskoilla. Nämä eri ammattien yönuurastajat ovat mielestäni juuri eräänlaisia arjen sankareita.
Nyt eläkeukkona muistelen näinä lumisen talven päivinä aikaa, kun olin Taavetin tiemestarina ja pyörittelin lumitöitäkin vuorollani pyhää arkea ja yötä päivää. Muistan kahdeksankymmenluvun alun, jolloin oli kovia tuiskuja. Ponnistuksista huolimatta joku tie oli väliin ummessakin.
Kuorma-autot olivat heikkotehoisempia kuin nyt, vaan pojat eivät olleet.

Usein ehdin vasta nukahtamaan, kun puolenyön tietämillä puhelin pirisi ja rekkamiehet soittivat, että liukasta on ja nyt meitä on toistakymmentä rekkaa Pitkällä Essolla. He odottivat, että pojat ilmestyivät tielle hommiin.
Oli sovittu, että rekat, poliisit ja joskus muutkin soittavat silloin, kun auraa, höylää tai suolaa tarvittiin. Homma toimi. Lähdin usein lennossa tien päälle ja sieltä soittelin pojille. Joskus soitin jo kotoa yhden auton liikkeelle ja tuumittiin, että jos hän katsoo tilanteen vaativan, niin ottaa lisää autoja liikkeelle ja kaffit riipaistuani lähdin mukaan.
Kun herätin työkaverin sikiunesta, niin ihastelin ja arvostin suuresti sitä räväkkyyttä ja reippautta, millä yötöihinkin tultiin ja hommat lähtivät heti tottuneesti ja tehokkaasti liikkeelle. He ovat mielestäni arjen sankareita. Monet ovat jo poistuneet joukostamme, mutta niille, jotka elävät, lähetän sydämelliset terveiset, kovia poikia olitte!

Kuorma-autot olivat
heikkotehoisempia kuin nyt,
vaan pojat eivät olleet.

Se tuiskupäivä jäi mieleen kun lumi lensi hangen pinnassa tasoittaen tieaukkoa. Aura tuli Heikkilän suunnasta, jossa on laajoja peltoaukeita. Kysyin kaverilta, että kuinka sinä näit tieuran, kun keli on näin mahdoton. Hän tuumi rauhallisesti, että kun tuiskusta ilmestyi aurausviitta valoihin, oli muutama sekunti aikaa veikata kummalta puolen ajaa eikä vauhtia voinut hiljentää tai auto juuttuisi hankeen. Väärä valinta olisi ollutkin hyvin tuhoisa. Tuumi että paita siinä jännityksestä kastui.
Näitä sattui muillekin ja pojat selvisivät yleensä hyvin.

Tänään kalusto on arvaten tehokkaampaa, mutta miestä siinä nytkin tarvitaan. Ainapa on löytynyt tosi miehiä ja naisia tässä maassa remmiin, jotka yön pimeydessäkin eri alojen hommia hoitavat, vaikkei sitä monikaan tule ajatelleeksi.
Nyt oltuani jo parikymmentä vuotta eläkkeellä olen todenut, etteipä polvi ole pojasta pahentunut, sillä liikkuu kalusto tiestöllä Luumäellä nykyäänkin tehden mielestäni hyvää jälkeä, vaikka ei talvesta nytkään kukaan toki ihan kesää tee.

PENTTI TERVONEN

Kirjoittaja on Luumäen kesäasukas.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Viikon kysymys

Onko liikennekuri höltynyt?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä