Kolumni: Mökkikriitikosta mökkihöperöksi

Olin 12-vuotias, kun vanhempani hankkivat kesämökin Urjalan Hanhisuolta, Lounais-Hämeestä. Shokki!
Alkavan murrosikäisen mielestä mökkielämä MAASEUDULLA , siis kaukana kaikesta sivistyksestä, oli karmea tulevaisuuden kuva. Eroaminen sydänystävistä kolmeksi kuukaudeksi oli sietämätöntä.
Asuimme Lauttasaaressa, joka oli vielä 50-luvulla sisäänpäin lämpiävä paikka varttitunnin bussimatkan päässä Helsingin keskustasta. Se oli keskiluokkaisten virkamiesperheiden idylli. Sen ajan nuorison muoti-ilmiöstä eli lättähatuista ja surinasussuista ei saarella ollut tietoakaan, mutta me luokkatoverieni kanssa puhuimme kodin ulkopuolella slangia niin hehkuvasti kuin kykenimme ja olimme niin stadilaisia kuin ikinä osasimme.
Lauttasaaressa oli tuolloin vielä hevoshaka, kartano ja kartanossa kanoja, mutta mielestämme elimme kaupunkilaisuuden sykkivässä ytimessä. Yhtäkkiä piti siis mennä Urjalaan. Heinähattujen sekaan! Järkyttävää.

Tilannetta ei auttanut äitini romanttinen käsitys maalla elämisestä: hän ei halunnut moneen vuoteen mökkiin sähkövaloja, joten pilasimme näkömme kun kirjoja luettiin ensin kynttilän sitten lepattavan öljylampun valossa
Sisustus koostui sekalaisista vanhoista huonekaluista, narisevista hetekoista, aika lailla eri paria olevista astioista. Saunan jälkeen muistutimme ryysyläisjoukkoa kulahtaneissa kylpytakeissamme.

Mökkielämä oli olevinaan huoletonta, mutta Kosan kaasu oli aina loppu, astiat tiskattiin kaatosateessa huteralta laiturilta, ja kaivovesi haettiin naapurista, jossa asui mieleltään järkkynyt poika. Pelkäsin häntä. Ihastuin osuuskaupan hörökorvaiseen Olliin, mutta hän ei piitannut minusta vähääkään. Ollin näkeminen kauppareissulla oli kuitenkin kesäpäivän ainoa kohokohta.
Hakeudun siis 14-vuotiaana kiireesti kesätöihin Helsinkiin. Sain sisälähetin paikan. Vanhempani olivat ylpeitä siitä, että tytär haluaa ansaita omat rahansa niin nuorena, vaikka tytär vain halusi pois mökiltä.
Vannoin etten ikinä ryhdy mökkiläiseksi. Tulevat lomat vietinkin joko ulkomailla tai poikaystävien veneellä. Urjalan taikayössä kävin vain viettämässä juhannusta.
Mutta sitten rakastuin ja menin naimisiin. Tuleva mieheni oli jo hankkinut mökin Luumäeltä, Ala-Kivijärven rannasta.
Minusta tuli mökkihöperö ja sitä olen ollut yli 30 vuotta. Tauti pahenee koko ajan.

Mikä muutti mielen? Muun muassa nämä seikat:
— Olin vanhentunut monta vuosikymmentä ja tullut järkiini.
— Kuikka huusi kuin suoraan kalevalaisesta alkuhämärästä.
— Koira meni sekaisin vapaana juoksemisen ilosta.
— Istuttamani taimi alkoikin kukoistaa.
— Kultaiset naapurit tarjosivat apua ja paistettuja muikkuja.
— Hiljaisuuden ylellisyys.
— Kulahtaneiden kylpytakkien mukavuus.

ELINA SIMONEN

Kirjoittaja on kesäluumäkeläinen eläkeläinen.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Äänestätkö henkilöä vai puoluetta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä