0

Kolumni: Niin ne vuodet vierivät ja ympäristö muuttuu

Seitsemän vuotta sitten tammikuussa, ajelin Kivimäestä kohti uutta työpaikkaani Linnalantietä pitkin. Radiossa laulaa joku Robin Frontside Ollieta.
Huoltoaseman jälkeen ohitan oikealle jäävän tyhjän peltoaukean. Vasemmalla puolen on pari yritystä, erikoisliikkeitä kumpikin. Hienon vanhan talon jälkeen oikealla on osittain tyhjännäköistä liiketilaa. Toisella puolella tietä on vanha valtion virastotalolta näyttävä rakennus ja sen takana pilkottaa aika heikossa hapessa olevia rivi- ja kerrostaloja. Oikealla puolella on punatiilinen pankkirakennus ja sen vieressä ilmeisesti tori, pimeä ja tyhjä näyttää olevan tähän aikaan vuodesta.
Matka jatkuu ja molemmin puolin tietä on kerrostaloja, punatiilisiä ja keltatiilisiä. Ruokapaikkoja en ehtinyt havaita lainkaan, missäköhän täällä käydään syömässä?
Jaaha, alankin lähestyä määränpäätä. Onpas vasemmalla kehnon näköinen kuusiaita, mitä sen takana lienee? Kurvaan upean kunnantalon parkkipaikalle, jonka vieressä näyttää olevan melko iäkkään näköinen paloasema. Mutta onpa komia kunnantalo — täällä on varmasti ilo tehdä töitä!
Onkohan se ikääntymisen merkki, kun yleensä olen todennut, että peruutuspeiliin ei pidä katsella ja siitä huolimatta minua jälleen kiinnosti tehdä pieni aikamatka menneisyyteen.

Tänään Linnalantietä ajellessa näkymä on aivan toisenlainen kuin ensimmäisenä työaamuna. Peltoaukealle on noussut kerrostalo, liiketilaa remontoidaan uuden yrityksen käyttöön, ruokapaikkoja on syntynyt useita, kirjasto ympäristöineen on kaunis, pankkirakennus on uljaan valkoinen, torilla ja kadun varrella on upea valaistus ja kuusiaitakin on vaihtunut verkkoaitaan, jolloin näkymä urheilukentälle ja Taavetti-halliin on avartunut.
Koulukeskuksesta on tullut oikea kasvatuksen kampusalue. Kunnantalon parkkipaikan vieressä kohoaa uusi paloasema.
Linnalantien kuvaus oli pieni esimerkki muuttuneesta ympäristöstämme. Muuallakin on toki paljon tapahtunut, mutta kaikki muutokset eivät millään mahdu jutulleni rajattuun palstatilaan.

Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kunnan ilme on muuttunut, toimintaympäristömme on muuttunut ja muutos jatkuu edelleen. Sitä emme voi pysäyttää, mutta voimme sitä jossain määrin hallita ja nähdä sen mahdollisuutena.
Alkanut vuosi on mahdollisuuksia täynnä. Haasteet käännetään mahdollisuuksiksi tulevaisuuteen uskomalla ja siihen satsaamalla. Ikäviäkin asioita on matkan varrella jouduttu tekemään, mutta niukkenevia varoja on suunnattava sinne, missä palvelutarve on suurin.
Ympäristön viihtyisyys on eduksi meille kaikille, kun ulkoinen ilmeemmekin viestii tulevaisuuden uskosta ja elinvoimasta. Työ viihtyvyytenne eteen jatkuu edelleen niin ulkoisen ilmeen kohentamisella kuin palvelujen laatuun satsaten.

Kaikkea hyvää vuodelle 2019!

ANNE UKKONEN

Kirjoittaja on Luumäen kunnanjohtaja.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentteja aiheesta “Kolumni: Niin ne vuodet vierivät ja ympäristö muuttuu

  • 4.1.2019 at 18:56
    Permalink

    Hieno muistelu kunnanjohtajalta – kiitos!
    Miten on meidän kantaluumäkeläisten tai kauan täällä asuneitten laita: näemmekö näitä parannuksia vai etsimmekö aina puutteita.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Pesetkö mattoja järvessä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä