Poikavuosien joulun henki heräili Kotkaniemessä — presidentin pojanpoika Heikki Svinhufvud palasi kotitaloonsa, presidenttimuseo Kotkaniemeen muistelemaan lapsuutensa ja nuoruutensa joulunviettoa

Siellä on raamattu pöydällä, kuten kuuluukin. Heikki Svinhufvud laittaa sen merkille ensimmäiseksi astuessaan sisään Kotkaniemen saliin. Vuonna 1893 painettu raamattu on kotimuseossa lainassa hänen veljeltään ja tämän vaimolta, Jorma ja Sirkka Svinhufvudilta.
Raamatusta oli tapana lukea jouluevankeliumi ääneen.
Presidentti Pehr Evind Svinhufvudin, tuttavallisesti Ukko-Pekan, museoksi muutettu koti ja siihen liittyvä maatila kuuluivat vuodesta 1953 alkaen hänen nuorimmalle pojalleen, Veikko Svinhufvudille, Hän jäi pitämään tilaa vaimonsa Aune Svinhufvudin (o.s. Hätinen) ja perheen viiden lapsen kanssa.
Heikki Svinhufvud on Aune ja Veikko Svinhufvudin lapsista nuorin eikä hän ehtinyt koskaan tavata isovanhempiaan. Hänellä on kuitenkin kerrottavanaan ainakin yksi jouluun liittyvä tarina isoisästään.
— Ukko-Pekka oli Helsingissä hoitamassa valtiollisia asioita, joissa meni niin pitkään, että viimeinen juna joulun alla Joensuuhun ja edelleen pohjoiseen ehti lähteä, Svinhufvud kertoo.
— Hänen adjutanttinsa totesi: ”Herra presidentti, mutta Pasilan ratapihahan on täynnä junia. Niin Ukko-Pekka pääsi yksityiskyydillä Luumäelle perheensä luo joulunviettoon.

Kotkaniemen joulussa moni perinne on säilynyt sukupolvelta toiselle. Heikki Svinhufvud muistaa olleensa kantamassa presidentin rouvan, isoäitinsä Ellen Svinhufvudin kahdessa osassa kutomaa jättikokoista salin punaista mattoa. Matto käärittiin ennen joulua rullalle ja kannettiin hankeen raikastumaan ja puhdistumaan.
— Kolme ihmistä tarvittiin mattoa kantamaan. Kaksinkin se onnistui, mutta urakka oli melkoinen, Svinhufvud sanoo.
Toinen presidenttiparin ajoilta asti säilynyt perinne oli salin kristallikruunun kristallien irrottaminen ja peseminen yksi kerrallaan.
— Nyt se on arvokas museoesine, mutta aikaisemmin kristalleja pestiin tiskiaineella keittiön altaassa, Svinhufvud naurahtaa.
— Myös hopeiden kiillotus oli iso operaatio. Koko talo siivottiin joulua varten.

Minkähän korkuinen tämä huone mahtaa olla, Svinhufvud pohtii mittaillen katseellaan salin korkeita seiniä.
Hän päätyy arvioimaan huonetilan noin kolme ja puolimetriseksi. Lähes niin korkea oli kuusi, joka saliin kannettiin jouluksi.
— Se vietiin ensin kuivumaan pannuhuoneeseen ja tuotiin sitten sisälle. Koristelu tapahtui vasta jouluaattoaamuna.
Koska kuusen piti olla tasapuolinen eikä sellaista välttämättä metsästä löytynyt, sen runkoon porattiin reikiä ja lisättiin tuuheuttavia oksia.
Latvatähden korkeaan kuuseen kiinnitti se, joka kulloinkin uskalsi kivuta tikkaita sitä asentamaan.
— Kuusessa oli tietenkin elävät kynttilät, ja niitä piti valvoa, Svinhufvud lisää.
Museona toimivan Kotkaniemen ruokasaliin on tehty joulukattaus. Veikko Svihufvudin ja hänen perheensä aikana siinä ruokailtiin vasta joulupäivänä. Aattoateria nautittiin keittiössä, koska se haluttiin syödä yhdessä palvelusväen kanssa.
— Ateria aloitettiin vasta, kun kaikki työt oli tehty. Syömään tulivat perheen lisäksi rengit Reetu (Fredrik) Virtanen ja Einari Pukki sekä karjakko.

Sydänpipari, Heikki Svinhudvud ilahtuu istahtaessaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan tutulle paikalle pöydän ääreen.
Sydämellä koristeltu iso possupipari on leivottu Ellen-rouvalta periytyneellä muotilla, aivan kuten hänen pojanpoikansa lapsuudessakin.
Pöytää koristava joululiina on Ellen Svinhufvudin itsensä tekemä ja vuodelta 1940.
Ellenin ja Ukko-Pekan joulupuurossa oli presidentin toivomuksesta monta mantelia, vaikka perinteisesti mantelin voi löytää vain yksi henkilö. Presidentti ei halunnut, että kenellekään jäisi jouluna paha mieli. Perinne ei siirtynyt jälkipolville.
— Kyllä meilä oli puurossa vain yksi manteli, pojanpoika naurahtaa.
Lipeäkalaa löytyi presidenttiparin joulupöydästä ja se liotettiin venerannan avannossa viholaissäkissä eli nokkoskuidusta valmistetussa säkissä. Heikki Svinhufvud muistaa hänkin syöneensä jouluisin lipeäkalaa.
— Kyllähän sitä söi, kun laittoi päälle runsaasti voita.
Kinkku on totta kai ollut perinteinen jouluherkku sukupolvelta toiselle. Se ja laatikot on paistettu keittiön leivinuunissa. Ukko-Pekan ja Ellenin aikaan kinkku tuli omasta sikalasta ja valmistettiin ruiskuoressa.
— Kyllä meilläkin oli sikoja, mutta en tiedä, mistä kinkku oli peräisin, Heikki Svinhufvud pohtii.
Hänen lapsuutensa joulupöytään kuuluivat ennen pääruokaa pasteijat ja lihaliemi. Jälkiruuaksi tarjolla oli lusikkaleipiä, joita perheen nuorin poikakin oli tekemässä.

Hautausmaakäynnit ovat kuuluneet vastikään kirkkoherran virasta eläkkeelle jääneen Heikki Svinhufvudin jouluun sekä lapsuuden perintönä että osana työnkuvaa.
— Haudoille valmistettiin kuusenseppeleet, joihin kiinnitettiin elävät kynttilät.
Alkuvuosina hautausmaakäynnit suuntautuivat presidenttiparin ja muiden sukulaisten haudoille Luumäen kirkolle, myöhemmin myös Kankaan hautausmaalle.
— Siellä lepäävät äiti, isä, veli sekä Einari ja Reetu.

Kotkaniemessa pidetään joulumyyjäiset
Presidentin kotimuseo Kotkaniemi on joulun alla avoinna neljänä päivänä: tänän perjantaina 7.12. kello 12—18, lauantaina 8.12. kello 10—16, lauantaina 15.12. kello 11—16.30 sekä sunnuntaina 16.12. kello 12—16.
7. ja 8.12. Kotkaniemessä pidetään joulumyyjäiset, joihin osallistuu toistakymmentä kädentaitajaa.

Käy lataamassa mobiililaitteellesi Luumäen Lehden ilmainen mobiilisovellus. Ohjeet sovelluksen lataamiseen löydät täältä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Laulatko Kauneimpia joululauluja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä