Soutelua vuosikymmenten varrelta

Soutelut tulivat mieleeni mökkielossa täällä Kivijärven rannalla. Voinee sanoa, että jokainen meistä kaiken aikaa soutelee ja huopailee elämän suuressa virrassa vaihtelevin kuvioin.
Onnistumista ja epäonnistumista tulee niinkuin tuli kersana Kuhmossakin, kun me sakilla perehdyttiin soutelun saloihin suvannossa. Suuri Pajakkakoski on kylän pinnassa ja ylempi pikkukoski vinkkelissä suurempaan nähden ja välissä se suvanto.
Venettä soudettiin vähän irti rannasta ja akanvirta vei venettä ylös kohti pikkukoskea. Joku veto airoilla keskemmäksi uomaa ja harjavirta toikin seikkailijat taas takaisin. Veneen käsittely kouli meitä pidemmille retkille. Sitten kalastus kutsui murrosikäisiä veikkoja koskille ja järven selille.

Sikäläiset pitkät kapeat koskiveneet soudettiin aina kaksilla airoilla ja peränpitäjä antoi huopaamalla tarvittaessa lisävauhtia. Kilpailuhenkisiä ei oltu, sillä yhteistyö tarvitsi jokaista.
Kalaisia oli vedet sielläpäin. Niinpä mekin vielä tökeröt pyytäjät saatiin saalista. Leipää, maitoa ja suolaa oli mukana ja nuotiolla paisteltiin ja maisteltiin joskus jopa kaikki kalat. Nälkä kasvoi soudellessa ja sakissahan maistui.

Kesäiset saariretket olivat suosittuja 1950-luvulla ja Lammasjärvellä olikin vara valita vaikka oma hiekkaranta, kun tyttöystävän kanssa tovin souteli.
Usein pitkät kauniit hiekkarannat keräsivät perheet ja muut iloiset seurueet. Tällöin laulettiin yhdessä sodankin käyneiden miesten reippaasti vetäessä tuttuja ralleja vaikkapa ”Hei rullaati rullaati rullaati rulla” ja oli kivaa kaikilla.
Piiri pyöri rannalla ja saatiin mukaan yhtä paljon naisia ja miehiä, meitä nuoriakin kaapattiin rinkiin. Hieno hiekka tuntui kivalta paljain jaloin tanssahdellessa ja tassutellessa.

Kivijärvellä ei ole pitkiä hiekkarantoja eikäpä liene enää muutoinkaan tällaiset saariretket muotia. Me teimme niitä vielä 1970-luvulla, kun lapset olivat pieniä eikä ollut vielä omaa mökkiä.
Eläkkeellä ollessa me kahdestaan soudellaan vain tyynellä säällä tällä kivan repaleisella ja kauniilla Kivijärvellä eväineen. Sen monet lahdelmat, saaret ja kalliokkoluodot käkkärämäntyineen ovatkin suomalaista maisemaa parhaimmillaan.
Soutuvuoromme vaihtuu noin parinkymmenen minuutin välein ja tyynellä järvellä lasikuituvenekin menettelee. Soutelijat ovat Kivijärvellä ainakin meillä päin aika vähissä, vaikka kivaa liikuntaakin soutu on.
Emme kalasta emmekä ravusta, joten soutu on meille pelkää huvia. Joskus on sähkömoottorilla tehty vähän pitempiäkin matkoja eikä moottori pärise korvissa, sillä ääneti se venettä vie. Vaan rajallistahan se on akusta virran saanti.

Kirjoittaja on Luumäen vapaa-ajan asukas.

Viikon kysymys

Aiheuttavatko irtokoirat sinussa pelkoa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä