Minne menet, sahateollisuus?

Luumäen Lehdessä 24.5.18 Jarmo Haimila oli kolumnissaan Vihreä kulta kortilla syystä huolestunut pienten ja keskisuurten sahojen tilanteesta.

Aloitin metsänhoitajaopinnot 43 v sitten ja edelleen alalla toimijana voin sanoa, että tällä ajanjaksolla metsäteollisuuden kehityskaari on ollut huikaiseva.

Nuorina opiskelijoina sisäistimme jo hyvin tavoitteet; jatkojalosteet kunniaan; eroon sellusta ja perussahatavarasta. Meidän sukupolvemme kokeili oikeastaan kaiken; paperilaatujen kehittämisen, sahateollisuuden komponentit, vientihöyläyksen, huonekalut, myyntikanavat ja niin edelleen.

Mikä on tilanne tänään? Metsäteollisuus tekee tulosta sellulla ja perussahatavaralla, niiden tuotanto on suurempi kuin 40 vuotta sitten. Paperin vienti on kutistunut.

Jotain on tapahtunut; Virossa aloitettiin oma sahaus 1991 ja tällä hetkellä se on Euroopan johtava puutalovalmistaja sekä johtavia puukomponenttivalmistajia. Samaan aikaan Suomi on YK:n johtaman puusta rakentamisen ohjelman vetäjämaa.
MHY:n toiminnanjohtaja Haimila peräsi tilanteen ylempää ohjausta pienten sahojen toiminnan pelastamiseksi.

Tilannehan on hyvin hallinnassa, isoja metsäyhtiöitä ei voi syyttää rahanteosta, puukartelli sai sakkoja, mutta elää ja voi hyvin, kuitupuun hinta on hallinnassa.

Baltiassa ei ole kartellia ja tänään siellä maksetaan kuitupuusta terminaaliin tuotuna yli 60 euroa kuutiometriltä, Suomessa tienvarsihinta on noin 30 euroa kuutiometriltä.

Suomessa metsänomistajat valittivat kartellista ja saivat sakkotuomion valituksesta. Historian harrastajana tulee mieleen, edustavatko Suomen 600 000 keskimäärin 62-vuotiasta metsänomistajaa nykyistä torppariluokkaa.

Sahateollisuudella on kuitenkin toivoa ja se tulee hiilitaselaskennan kautta. Osallistun juuri sen kehittämiseen saksalaisten kanssa.

Saksahan sahaa liki kaksinkertaisen määrän Suomeen verrattuna ja siellä puurakentamista arvostetaan.

Paras arvo saadaan puulle sen kiertoajan viimeisen neljänneksen aikana eli 75—100-vuotias puu antaa parhaan tuloksen ja antaa tietysti myös isoja sahatavarakokoja, mitä tarvitaan muun muassa Pohjois-Afrikassa.

Suomessa ollaan tosin siirtymässä 50 vuoden puun kiertoaikaan sellun ja bioenergian tuotannon maksimoimiseksi ja tämä kyllä vaikeuttaa edelleen sahateollisuuden tukin saantia.

Viikon kysymys

Oletko pyöräillyt teemareiteillä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä