Iso tikkari

Karkit ovat olleet aina lasten kynsissä haluttua purtavaa, vaikka hammastarha siitä tuppaa kärsimään.

Tosin se selvisi vasta paljon myöhemmin jahka hammaslääkäri Anttila julman jalkaporan kanssa ilmaantui kiusaksemme maisemiin.

Kun aloitin kansakoulun Kuhmossa oli sota juuri loppunut eikä karkit olleet vielä ilmestyneet kauppoihin. Vaan mitä ei ole niin eipähän sitä osaa kaivatakaan.

Lie ollut jo 1940-luvun loppua, kun imeläkiven tulemisen ensiaallossa ilmaantui kauppoihimme namimurut. Ne olivat kivoja pieniä värikkäitä kuutioita, jotka maistuivat ihan taivaalliselle.

Myöhemmin selvisi, että ne olivat porkkanan ja muiden kasvisten muruja, jotka olivat saaneet pintaansa kunnollisen sokerikylvyn. Näiden sikelien suut alkoivat niitä innolla jauhaa jahka jostain rahaa irtosi ostoon.

Kun kotoa oli rahaa itse kenenkin turha pyydellä, niin keksittiin keinoja roposten saamiseksi. Me keräsimme pulloja. Apteekki osti tippapullot ja Ukko-Moilasen kahvila viinapullot. Alko oli tuohon aikaan Kajaanissa, mutta taksit ja muut rahtasivat jaloa juomaa janoisille. Meidän sakissa oli vajaat kymmenkunta kersaa ja me väijyimme kesäisin rantamilla, jossa ukot niin sanotusti piilonsuojassa poliiseilta sammuttivat janoaan ja vaihtelivat keskenään sotakokemuksia.

Väliin viinapullo tai tippapullo heitettiin ringistä ja sepä heti napattiin. Jos oli jollain viuhka käynyt ja apteekkari oli armeliaasti myynyt hälle tuhannen gramman pirtupullon, oli se meille päävoitto, koska siitä sai eniten rahaa.

Rantahuussin altakin pulloja tikuilla nosteltiin. Järvessä ne huuhdottiin ja myytiin. Saadut rahat olivat yhteiset.
Oikeat karkit tulivat kauppoihin 1940—50-lukujen taitteessa. Samalla entinen suojeluskuntatalo, jyhkeä Korpilinna, alkoi esittää elokuvia suuressa hienossa salissa. Riemu repesi ringissämme. Nytpä oli oikeat karkit ja vielä elokuvat ulottuvilla.

1950-luvun alussa tuli kauppoihin ne isot tikkarit. Muistikuvani on, että tuon ihanan neljä senttiä leveän karkin pituus oli kymmenkunta senttiä. Me ponnistelimme sakilla kauan, että rahat oli kaikille sekä elokuviin että isoon tikkariin.
Villin lännen kuvat olivat huippua. Me istuimme etupenkissä ja nautimme sekä suulla että silmillä. Mutta mikä oli tulema moisesta? No, karmea jano

Plussapuolelle jubilee toki painui, muttei iso tikkari enää ketään kiehtonut elokuvissa eikäpä muuallakaan, liika oli liikaa.

Sittenpä me herkuksi ostettiin koulun läheltä Mummun kioskista reiänympäryksiä eli munkkirinkilöitä. Lapsuuden jengi pysyi kasassa kunnes työt veivät meidät etelään.

Kirjoittaja on Luumäen vapaa-ajan asukas.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko jo tutustunut remontoituun Kotkaniemeen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä