Poissa silmistä, poissa mielestä

Toukokuu on perinteisesti haravointitalkoiden ja erilaisten siivoustempausten kulta-aikaa. Puista putoaville lehdille ja syysmyrskyssä irtoaville kuiville oksille emme voi mitään. Ne on vain keväisin haravoitava pois.

Talven jäljiltä ojanpohjilta ja muilta yleisiltä alueilta löytyvien roskien määrä jaksaakin sitten hämmentää vuodesta toiseen. Tämä on taas näitä ihmismielen kummallisia kiemuroita. Sitä, mitä ei näe, ei ole olemassa. Siltähän se vähän vaikuttaa.

Kun talvella nakkaa suklaapatukan käärepaperit tai olutpatterin muovit hangelle, pian satava lumi kyllä hautaa ne alleen. Ja roskat ikään kuin katoavat. Taikaiskusta. Ja kun saman toistaa maantienopeudella autosta, ongelma on poissa omista silmistä vielä nopeammin.

Niin kuin varsin hyvin tiedetään, todellisuus on jotain aivan muuta. Lumen alta paljastui tänäkin keväänä yhtä sun toista. Luumäellä Hildan martat järjestivät tienvarren siivoustalkoot Kirkkotiellä ja saalis oli paljon puhuva: paristoja, inhalaattoreita, pulloja, tölkkejä, tupakka-askeja ja paljon muuta maatumatonta. Hatunnosto niin martoille kuin kaikille muillekin, jotka vapaaehtoisvoimin huolehtivat kylänraitit siisteiksi.

Kokonaan oma lukunsa kotitalouksien jätehuollossa ovat niin sanotut omantunnon ohitusleikkaukset. Eli lähtökohta on oikea, mutta itse suoritus pahasti metsässä. Käytännön esimerkki: Risulahdessa paperinkeräysastiasta löytyi lasten muovinen ja alumiinikahvainen lumikola.

Viikon kysymys

Pääsetkö lääkärinhoitoon riittävän nopeasti?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä