Kohti tuntematonta

Ensi viikolla meille lukiolaisille kautta Suomen koittaa niin iloinen kuin ehkä jopa haikeakin päivä, kun me vietämme penkkareita lukuloman alkamisen kunniaksi. Iloinen päivä se on siinä mielessä, että viimeinkin meidän ei tarvitse enää kuluttaa säännöllisesti koulun penkkejä. Enää ei myöskään tarvitse raahautua läpi tuulen ja tuiskeen koululle saatika käyttää aikaamme läksyjen, palautettavien tehtävien tai kokeiden merkeissä.

Abiturienttien elämässä alkaa aivan uusi vaihe — tietynlainen vapaus tehdä, mitä huvittaa. Lukuloman alkaminen on haikeaa puolestaan siksi, että se on merkki lapsuuden ja nuoruuden päättymisestä. Aikuisuus lähestyy vääjäämättä, ja on pakko lentää kotipesästä. Täälläpäin kun on pakko lähteä muualle opiskelemaan, ellei halua kuluttaa päivästä puolia koulumatkalla.

Ei se lukulomakaan aina tarkoita täyttä vapautta koulusta ja pänttäämisestä. Suurimmalle osalle meistä abiturienteista se tarkoittaa kokeisiin lukemista, sillä ylioppilaskirjoitukset häämöttävät jo kuukauden päässä. Ja pitäähän myös niihin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykokeisiinkin lukea.

Paitsi etteivät kaikki meistä edes tiedä, mitä tehdä elämällään lukio-opintojen jälkeen. Vaikka selkeät suunnitelmat olisivatkin olemassa, osa meistä on eksyksissä: vastaan saattaa tulla umpikujia tai ylämäkiä. Kaikki eivät pääse siihen suuntaan, mihin haluaisivat  — ponnisteluista huolimatta.

Myös muutokset ylioppilaskirjoituksissa ja korkeakoulujen hauissa aiheuttavat unettomia öitä ja epävarmuutta itse kussakin. Kaikki eivät voi pärjätä ylioppilaskirjoituksissa, vaikka tietoa ja taitoa riittäisikin. Monille jo pelkkä koetilanne aiheuttaa stressiä, joka heikentää kognitiivisia kykyjä. Lisäksi kirjoitukset aiheuttavat paineita — nehän vaikuttavat kaikkeen, mitä ihminen voi elämällään tehdä. Tässä vaiheessa elämää nuori ihminen on suuren mullistuksen keskellä. Kaikki tuttu on jätettävä taakse ja on otettava uusi suunta.

Ainakin minua se samaan aikaan sekä pelottaa että kiehtoo. Kaikki tuntuu niin vieraalta, mutta niin houkuttelevalta.

On aika ottaa rohkeasti askel kohti tuntematonta ja katsoa, mihin elämä vie.

Kirjoittaja on Taavetin lukion abiturientti.

Kommentteja aiheesta “Kohti tuntematonta

  • 12.2.2018 at 11:01
    Permalink

    Tsemppiä kaikille koulujaan lopettaville muutokseen ja uusiin haasteisiin elämässä!

    Löysin Luumäkisarjasta myös Luumäen koulujen historiaa. Sieltä puuttui mm. Pukkilan koulu. Sehän oli jo ennen Kankaan koulua ja paljon ennen Munteen koulua! Sitä paitsi rakennus on vielä pystyssä Pukin kylässä, vaikkakin yksityisomistuksessa. Sieltäkin on ponnistettu aikoinaan maailmalle.

    Nyt kesätoimittajat/tet-/työharjoittelijat tekemään juttua Pukin koulusta!

Comments are closed.

Viikon kysymys

Oletko pyöräillyt teemareiteillä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä