0

Muistopäivän muisto

Sodissa kaatuneiden muistopäivää vietetään ensi sunnuntaina. Siihen kuuluvat Luumäellä perinteiseen tapaan kunniakäynnit sankarihaudoilla kirkolla ja Kankaan hautausmaalla sekä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä Taavetin hautausmaalla. Kaatuneitten muistopäivää on maassamme vietetty toukokuusta 1940 lähtien. Mannerheim antoi ylipäällikkönä puolustusvoimia koskevan käskyn, jonka mukaan kaatuneitten muistopäivää oli vietettävä toukokuun kolmantena sunnuntaina.

Päivä omistettiin sekä päättyneen talvisodan että kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten vainajien muistolle. Vaikka Mannerheimin käsky tarkoitti muodollisesti vain armeijaa, se sai yleisen luonteen ja sitä noudatettiin kaikkialla. Mannerheimin julistus tähtäsi kansallisen sovun ja yksimielisyyden edistämiseen. Talvisodan raskaat kokemukset olivat syventäneet hänen näkemystään yhteiskunnallisen sovun merkityksestä.

Sodat eivät Suomen osalta kuitenkaan päättyneet talvisotaan, vaan lisää sankarivainajia tuli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Jatkosodan aikana kaatuneiden evakuointikeskus sijaitsi kahden muistopäivän juhlapaikan välissä. Rantalan riihessä huollettiin rintamalta tuotuja vainajia lähetettäväksi kotiseutunsa multiin. Siellä työssä ollut lotta kertoo muisteluissaan, että kun aamulla meni töihin, oli yhtä suuri pino ruumiita odottamassa kuin oli ollut edellisenäkin päivänä. Tuntui, ettei rintamalla voinut enää olla yhtään miestä pystyssä. Radan varrella pellolla oli yhtaikaa jopa kaksituhatta arkkua odottamassa kotiin kuljetusta eikä niiden toivottu joutuvan pommituksen kohteeksi.

Sodan lopulla Luumäelle kertyi sadoittain kaatuneita, mutta arkkujen ja työvoiman puutteen vuoksi heitä ei voitu lähettää kotiseudulle. Pahimmillaan arkuttomia vainajia oli 520. Kuljetuksia vaikeuttivat rautateillä liikkuneet sotilasjunat sekä länteen vaeltanut siirtoväki. Autojen hankkiminen oli miltei mahdotonta. Sen vuoksi aloitettiin kenttähautaukset ilman arkkuja. Juhannuksen jälkeen kesällä 1944 oli kovat helteet. Kalman haju levisi ympäristöön ja tarttui työntekijöiden vaatteisiin.

Yhteiskunnallisen sovun merkitys korostui sodan kovien kokemusten jälkeen, kun oli ryhdyttävä rakentamaan sodan runtelemaa maata. Silloin sopu löytyi. Nykyään maassamme on yritetty solmia yhteiskuntasopimusta, mutta sen tekeminen on ollut vaikeaa. Itsekkyys on vallalla, mistään ei haluta luopua eikä antaa periksi. Nykyään ei ehkä koeta riittävän suurta uhkaa, että oltaisiin valmiita sopimaan. Kärsikööt ne joilla jo valmiiksi menee huonosti. Niin vähän on menneestä opittu.

Viikon kysymys

Oletko saanut sakot valvontakamerasta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä